Tänään on torstai 17. elokuuta 2017

In english    Sivukartta    Etusivulle

ROTUESITTELY - LAPINPOROKOIRA


Lapinporokoiran kantamuotona voidaan pitää esihistorialliselta ajalta lähtien Skandinavian pohjoisosissa olleita koiria. Rodun alkuperästä on kuitenkin keskusteltu paljon, koska lapinporokoira poikkeaa selvästi perinteisistä pystykorvista. Ensimmäiset tiedot Lapissa harjoitetusta poronhoidosta ovat 1500-1600-luvuilta ja ensimmäiset merkinnät poroja paimentavista koirista ovat vuonna 1674 ilmestyneessä Lapponia-kirjassa.

Lapinporokoiran jalostusta yritettiin käynnistää jo 1930-luvun lopulla, mutta säännöllisen kenneltyön piiriin rotu tuli vasta 1950-luvulla. Rotumääritelmä vahvistettiin Kennelliitossa vuonna 1966. 1990-luvun puolivälistä lähtien lapinporokoira on vakiinnuttanut asemansa, sillä rekisteröinnit ovat tasaisesti lisääntyneet yli 200:n / vuosi. Lapinporokoiran rekisteri on avoin, joten pohjoisen rekisteröimätöntä työkoirakantaa voidaan ottaa edelleen rekisteriin.

Lapinporokoiraa kuvaillaan älykkääksi ja oppivaiseksi. Työssä se on energinen ja toimintakykyinen, muulloin rauhallinen.

Ulkomuodoltaan se on selkeästi ravaajatyyppinen koira. Sen tulee olla suorakaiteen muotoinen, selvästi korkeuttaan pidempi, keskivoimakas ja suhteellisen voimakkaasti kulmautunut koira. Karvapeite on karkeaa ja erityisesti tiheää, hyvin kylmältä ja sateelta suojaavaa

Lapinporokoirat ovat suosittuja koti- ja perhekoiria, mutta myös monipuolisia harrastuskoiria. Niillä on meriittejä tottelevaisuuskokeista, agilitysta ja palveluskoirakokeista Niitä käytetään myös edelleen työkoirina Lapissa.

Lapinporokoiran, suomenlapinkoiran ja ruotsinlapinkoiran rotujärjestö on Lappalaiskoirat ry, joka on perustettu vuonna 1970. Yhdistyksessä on yli 4000 jäsentä. Puheenjohtaja on Marjo Berg.


Sivun alkuun

Copyright © Lappalaiskoirat ry 2017