Suomenlapinkoiran tyyppisiä koiria on ollut olemassa jo tuhansia vuosia. Suomenlapinkoiran tyyppisiä koiria uskotaan olleen jo n. 7000 vuotta sitten. Suomenlapinkoiraa muistuttavia koiria on käytetty useiden vuosisatojen ajan porojen paimennus- ja vartiointitehtävissä, ja vielä nykyäänkin koiria on alkuperäisessä työssään.

Nykyiset suomenlapinkoirat polveutuvat lapinporokoirien ja suomenlapinkoirien yhteisistä kantavanhemmista sekä vanhakantaisista lapinkoirista. Näin saatiin aikaan rotu, joka rekisteröitiin lapinkoirana vuonna 1967. Vuonna 1993 rodun nimi muutettiin suomenlapinkoiraksi.

Suomenlapinkoira on jo vuosikaudet ollut kymmenen suosituimman koirarotumme joukossa. Vuonna 2022 pentuja rekisteröitiin 1251 kappaletta.

Suomenlapinkoiran suosio perustuu sen monipuolisuuteen sekä tasapainoiseen ja ystävälliseen luonteeseen. Suomenlapinkoira sopeutuu hyvin erilaisiin olosuhteisiin. Eräs suomenlapinkoiran omistaja on kuvannut osuvasti rotua: suomenlapinkoira on niin viisas, että osaa tekeytyä tyhmäksi.

Suomenlapinkoira on keskikokoinen, ja sen turkki on runsasta ja karheaa. Kaikki värit ovat sallittuja, tavallisimmat värit ovat musta/parkki joko merkein tai ilman, riistanvärinen, soopeli ja kermanväri. Suomenlapinkoiralle on ominaista pehmeä ilme. Rotu on suhteellisen terve; perinnöllisiä sairauksia ovat silmäsairaudet, lonkkaniveldysplasia ja epilepsia.

Suomenlapinkoirat ovat suosittuja koti- ja perhekoiria, mutta myös monipuolisia harrastuskoiria. Niillä on meriittejä tottelevaisuuskokeista, agilitysta, palveluskoirakokeista ja paimennuskokeista. Suomenlapinkoiraa käytetään edelleen jonkin verran työkoirana Lapissa.