Kun perhe etsii kotikoiraa, voi mielessä käydä ajatus, että mihin niitä rekisteripapereita tarvitaan? Jos koiran kanssa ei ole tavoitteena harrastaa vaan elää muuten aktiivista elämää, eikä koiran jalostuskäyttö ole tuttua, on ihan ymmärrettävääkin, että rekisteripaperin tarpeellisuutta tulee kyseenalaistaneeksi. On kuitenkin hyvä tiedostaa, mitä eroja voi olla rekisteröimättömällä ja rekisteröidyllä koiranpennulla.

Vuoden 2023 alusta tuli velvollisuus siruttaa ja rekisteröidä kaikki koirat, myös sekarotuiset, Ruokaviraston rekisteriin. Pennunostajan on tärkeä ymmärtää, että Ruokavirastoon rekisteröinti on eri asia kuin Kennelliittoon rekisteröinti. Ruokaviraston rekisteri on ns. asuinpaikkarekisteri, johon merkitään tieto siitä, missä koira asuu, mutta ei esimerkiksi tietoa koiran suvusta. Kennelliiton rekisterissä näkyy koiran suku ja sen itsensä ja sen sukulaisten terveystutkimustiedot. Ainoastaan Kennelliittoon rekisteröinti takaa sen, että ostaja saa puhtaan suomenlapinkoiran, lapinporokoiran tai ruotsinlapinkoiran.

On tärkeää ostaa Kennelliittoon rekisteröity pentu myös siksi, että Kennelliittoon rekisteröimättömän pennun vanhemmat jätetään useimmiten tutkimatta. Näin on voitu tehdä jo useampien sukupolvien ajan, jolloin pennulla voi olla merkittävästi isompi riski sairastua perinnöllisiin sairauksiin. Terveystutkimusten osalta lappalaiskoirilla Kennelliittoon rekisteröinnille ei ole kohtuuttomia vaatimuksia. Nämä vaatimukset käydään läpi tarkemmin tällä sivustolla Terveystutkimukset-sivulla.

Vanhempien terveystutkimukset eivät automaattisesti takaa pentujen terveyttä, mutta ne parantavat tietoisuutta mahdollisista riskeistä. Tutkitusti terveistä vanhemmista saat todennäköisemmin terveen pennun. Tietämättömyys ja välinpitämättömyys voivat pahimmassa tapauksessa kostautua myöhemmin, ja ostohinnassa saatu pieni säästö paisua moninkertaiseksi eläinlääkärissä. Pennunostajana sinulla on oikeus äänestää jaloillasi ja niin sanotusti vaatia rahoillesi vastinetta eli pyytää kasvattajalta tiedot pennun vanhempien terveystutkimustuloksista ja suvun sairausriskeistä. Vastuulliset kasvattajat teettävät jalostukseen käytettäville koirilleen laajemmasti terveystutkimuksia kuin mitä rekisteröinnin ehtona oleva PEVISA (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) määrää ja hyödyntävät myös jalostustoimikunnan palveluja kuten urossuosituksia, jotta pennuilla olisi mahdollisimman pieni riski sairastua perinnöllisiin sairauksiin.

Vanhempien terveystutkimusten puuttumisen lisäksi toinen yleinen syy, miksi kasvattaja voi jättää pentunsa rekisteröimättä Kennelliittoon, on liian usein tapahtunut astutus. Kennelliitto ei rekisteröi pentueita, jotka on teetetty edellistä pentuetta seuraavaan juoksuun eli jo noin puolen vuoden kuluttua. Jotta rekisteröinti on mahdollista, tulee uuden astutuksen jälkeen olla yksi kiima, johon narttua ei astuteta, jotta narttu ehtii palautua kunnolla edellisestä pentueesta. Kennelliittoon rekisteröimätön pentu voi pahimmassa tapauksessa olla emästä, joka on tehnyt pennut juoksusta toiseen siitä asti, kun se tuli sukukypsäksi.

Jos kasvattajalla on kennelnimi ja hän rekisteröi pentunsa Kennelliittoon, kuuluu hänen kasvatustoimintansa Kennelliiton valvonnan ja sääntöjen piiriin. Kennelnimen saamista varten kasvattajan kuuluu käydä kasvattajan peruskurssi sekä läpäistä kurssin loppukoe. Kurssilla käydään läpi hyvää koiranpitoa, perusasioita koiran astutuksesta ja synnytyksestä sekä niiden rekisteröinnistä. Jotta kasvattaja saa pennut rekisteröityä, hänen tulee myös allekirjoittaa Kennelliiton kasvattajasitoumus, jonka voit lukea täältä: kasvattajasitoumus-1 (kennelliitto.fi) Tällöin kasvattaja siis sitoutuu pitämään koiristaan hyvää huolta sekä mahdollistaa ulkopuolisen tahon valvonnan. Kasvattaja, joka ei rekisteröi pentujaan Kennelliittoon, ei ole vastaavanlaisen valvonnan parissa. Kennelliittoon rekisteröimättömän pennun ostajalla on vain ns. perävalotakuu.

Ostamalla Kennelliittoon rekisteröidyn pennun tuet rodun jalostusta ja sen tulevaisuutta. Kaikki Kennelliittoon rekisteröimättömät pennut ovat rodun kasvatuksen ulkopuolella ja niitä ei pystytä hyödyntämään jalostuksessa. Jos olet ihastunut lappalaiskoirarotuun, haluat varmaan, että myös tulevaisuudessa olisi terveitä ja hyväluonteisia sen rodun edustajia? Koiranpennun hankinta on jännittävää, mutta kannattaa myös muistaa, että koiran elinikä voi olla esimerkiksi 15 vuotta. Vaikka pentukuume olisi kova, kannattaa muistaa maltti ja huomioida, että ostamalla pennun, jota ei ole rekisteröity Kennelliittoon, tuet pahimmillaan epäeettistä koirankasvatusta ja mahdollistat kyseenalaisen toiminnan jatkumisen. Siihen, että pentua ei ole rekisteröity Kennelliittoon, ei ole koskaan hyvää syytä, eikä pennunostaja saa olla liian sinisilmäinen.