Lappalaiskoirat ry saa uusia toimihenkilöitä. Henna Haapaniemi aloittaa uutena jäsensihteerinä ja Hanneliisa Kyllönen uutena rahastonhoitajana. Kapulanvaihto tehdään vuodenvaihteessa. Kiitos aiemmin tehtäviä hoitaneille jäsensihteeri Maijaliisalle ja rahastonhoitaja Seijalle.

Jäsensihteeri Henna esittäytyy

Olen Henna Haapaniemi ja toimin Lappalaiskoirat ry:n jäsensihteerinä vuoden 2024 alusta lähtien. Yhdistyksen toiminnassa olen ollut mukana pari vuotta ja tällä hetkellä toimin hallituksen sihteerinä. Jatkan hallituksessa myös seuraavan kolmevuotiskauden. Jäsensihteerin tehtävä tuo mukanaan uusia haasteita ja vähän erilaista mahdollisuutta auttaa yhdistyksen toiminnassa.

Koiraharrastukseni sai alkunsa jo nuorena tyttönä, ja siitä lähtien koira on kuulunutkin liki koko ajan perheeseen. Lappalaiskoirien pariin päädyin pian 12 vuotta sitten, kun ensimmäinen lapinporokoira tuli taloon - eikä siltä polulta ole ollut tarvetta vaihtaa toiselle. Kotimaisuus, säänkestävyys sekä monipuolisuus ovat lappalaiskoirien valttikortteja!

Tällä hetkellä kotoa löytyy kolme lapinporokoiranarttua sekä yksi etälaumalainen. Koirieni kanssa harrastelu liittyy pääasiassa luontoon, patikoidaan, retkeillään sekä touhutaan maastolajeja omaksi iloksemme. Koirien lisäksi harrastan käsitöitä ja valokuvausta, tosin kovin koiramaisia nekin puuhat usein ovat.

Ollaan siis yhteydessä jäsenasioiden merkeissä vuoden alusta lähtien, mukavaa joulun aikaa ja onnea vuoteen 2024 kaikille Lappalaiskoirat ry:n jäsenille!

Rahastonhoitaja Hanneliisa esittäytyy

Olen Hanneliisa Kyllönen, kahden ihanan suomenlapinkoiranartun Bellan ja Pocan omistaja. Opiskelen tällä hetkellä koirahierojaksi, valmistuminen joulukuussa 2023 Muhoksen ammattikoulusta.

Olen ollut aina kiinnostunut eläinten ja etenkin koirien hyvinvoinnista. Minusta piti alun pitäen tulla eläinfysioterapeutti, mutta "eksyin" ihmispuolelle lähes 20 vuoden ajaksi sairaanhoitajan töihin. Nyt on mitä otollisin aika palailla takaisin eläinten pariin.

Suomenlapinkoiran valinta meidän perheeseemme ei käynyt häthätää. Muutimme 2016 Suomeen takaisin Norjasta ja olimme miettineet erilaisia koirarotuja nuorimman poikani Topiaksen kanssa jo usean vuoden ajan. Saimme ystävältäni hoitoon Sylvi-mummon (Suopunkitytön ihana valo), jonka kanssa pääsimme harjoittelemaan koirallisen elämää. Hoitoaika venähti puoleen vuoteen, jonka jälkeen ei paluuta ollut; lapinkoira se olla pitää! Pian sainkin puhelinsoiton Petralta (Cantaviakennel kasvattajalta), että hänellä olisi meille Sylvin pojan tyttö (Cantavia Sarkanuttu) vailla sijoituskotia. Siitäpäs se pentuelämä lähti hyvin käyntiin enkä ole päivääkään katunut 😊

Nyt kotona on siis jo kaksi cantavialaista (Cantavia Polkkakarkki toisena koirana), joiden kanssa vietetään paljon aikaa erilaisissa maastoissa tavoitteena tulla yhdessä hälytyskoirakoksi vapaapelastuspalvelun riveihin. Kun näin ilmoituksen auki olevasta pestistä rahastonhoitajaksi ei sitä tarvinnut kahta kertaa miettiä. Todella odottavaisin mielin otan tehtävän vastaan ja haluan omalla 100-prosenttisella panoksellani olla mukana lappalaiskoirien toiminnassa.

Kuvat Hennan ja Hanneliisan kotialbumit (Hanneliisa kuvassa vasemmalla ja Henna oikella).