Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

MINUNKO UROKSESTANI ISÄ - VINKKEJÄ JA NEUVOJA UROKSEN JALOSTUSKÄYTTÖÖN

"Apua, urostani kysyttiin isäksi pentueeseen! Hieno juttu, mutta mistä tiedän että onko yhdistelmä kelvollinen? Mitä tutkimuksia urokselleni pitää tehdä? Mitä kaikkea minun pitää tietää nartusta?” Tällaisia ajatuksia saattaa risteillä uroksenomistajan päässä ainakin silloin, kun hän on tilanteessa ensimmäistä kertaa. Tässä artikkelissa vinkkejä ja neuvoja aiheeseen antaa jalostustoimikunta, jonka kokemuksiin ja käytännön työssä vastaan tulleisiin asioihin teksti perustuu. Aihetta käsitellään sekä uroksenomistajan että jalostustoimikunnan näkökulmasta. Artikkeli keskittyy terveyteen ja koirakannan monipuoliseen käyttöön liittyviin näkökulmiin ulkomuoto-, luonne- ja käyttöpuolen asioiden jäädessä vähemmälle huomiolle. Artikkeli on kirjoitettu ensisijaisesti kotimaisten lappalaisrotujemme näkökulmasta, mutta on hyvin sovellettavissa myös ruotsinlapinkoiriin.

Aluksi

Ihan ensiksi sinun on hyvä pohtia, onko uroksesi luonteeltaan sekä yleiseltä terveydeltään pentueen arvoinen ja olisitko itse valmis ottamaan sen jälkeläisen. Hyvä lähtökohta on, että annat urostasi vain sellaisille nartuille, joiden pennun voisit itsekin ajatella ottavasi. Täydellinen nartun ei suinkaan tarvitse olla (sellaisia kun ei ole olemassakaan), mutta isoja tietoisia riskejä, joita myöhemmin joutuisit katumaan, ei kuitenkaan kannata ottaa, vaikka kuinka kovasti haluaisit uroksellesi jälkeläisiä. Kun saat yhteydenoton nartunomistajalta, tutustu narttuun ja sen taustoihin niin hyvin kuin mahdollista. Älä siis lupaa urostasi käyttöön saman tien, vaan harkitse vähintään yön yli, ettet joudu myöhemmin katumaan ja jopa perumaan lupaustasi.

Rekisteröinnin vähimmäisvaatimukset määritellään rodun PEVISA-ohjelmassa. Suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran ohjelmat löydät täältä, ruotsinlapinkoiralla ei puolestaan ole PEVISA-ohjelmaa.

Narttuun tutustuminen

Kun nartunomistaja kosii urostasi, ihan ensimmäiseksi sinun pitäisi olla kiinnostunut nartun sukutaulusta sekä terveystarkastustuloksista. Nartunomistaja varmasti niistä sinulle jo kertoikin ainakin jotain, mutta voit aina tarvittaessa tarkistaa ne Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä eli KoiraNetistä sekä Lappalaiskoiratietokannasta (linkit avautuvat uuteen ikkunaan). Terveystulosten osalta on myös mahdollista, että nartunomistaja on hyvissä ajoin liikkeellä, eikä narttua ole vielä edes ehditty terveystarkastaa. Virallisista terveystarkastuksista voit lukea lisää täältä: https://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-terveys/koiran-terveystutkimukset (avautuu uuteen ikkunaan). Voit tarkistaa Lappalaiskoirat ry:n jalostuskriteereistä, mitkä terveystarkastustulokset soveltuvat jalostukseen. Kriteereissä on myös joidenkin tulosten osalta suositukset, millaiseen partneriin ne tulisi yhdistää. Voit tehdä nartun ja uroksesi rekisterinumeroiden avulla KoiraNetissä koeparituksen ja katsoa, miltä mahdollisen pentueen sukutaulu näyttäisi, mikä yhdistelmän sukusiitosprosentti on (sen tulisi olla alle 6,25 % kahdeksan polven sukutaulussa) ja kertautuuko sukutaulussa samoja yksilöitä lähipolvissa. Koeparitustoiminto löytyy kumman tahansa koiran sukutaulun alta kohdasta Toisen vanhemman rekisterinumero:

Myös Lappalaiskoiratietokannassa (avautuu uuteen ikkunaan) on koeparitustoiminto, joka toimii samalla periaatteella kuin KoiraNetin vastaava. Kokeilemalla yhdistelmää Lappalaiskoiratietokannassa pystyt mm. tarkistamaan sen kataraktakantajuudet sekä löydät lähisuvusta mahdollisesti sairaus- ja vikatietoja, joita ei kirjata KoiraNetiin.

Mikäli sekä uros että narttu on lonkkakuvattu, tarkista KoiraNetistä kummankin lonkkien jalostusindeksi. Niiden yhteenlasketun tuloksen keskiarvon tulisi mieluiten olla vähintään 101. 1.1.2025 voimaan astuvassa suomenlapinkoirien PEVISA-ohjelmassa vaaditaan vähintään 101 lonkkaindeksikeskiarvo sellaisissa yhdistelmissä, joissa vähintään toisella vanhemmalla on lonkkatulos C/C, B/C tai C/B.

Nartunomistaja mahdollisesti kertoi sinulle narttunsa geenitestistatukset. Ne todennäköisesti löytyvät myös Lappalaiskoiratietokannasta (avautuu uuteen ikkunaan). Jos narttu on jonkin sairauden (prcd-PRA, IFT122-PRA, Pompen tauti) osalta kantaja, uroksen tulee olla terve, jotta jälkeläiset eivät sairastu. Nartunomistaja on useimmiten tarkistanut uroksen geenitestistatusten sopivuuden nartulleen jo valmiiksi tai saattaa pyytää sinua testauttamaan koirasi, elleivät sen statukset ole jo valmiiksi tiedossa.

Aloita nartunomistajan “tenttaaminen” vaikkapa kysymyksellä “miksi haluaisit tehdä juuri tämän yhdistelmän?”. Joku on saattanut tehdä kuukausien pohjatyön yhdistelmää harkitessaan, kun taas jollekin toiselle saattaa riittää, että uros asuu lähellä tai että siitä oli kivoja kuvia Facebookissa. Pyydä nartunomistajaa kertomaan nartun luonteen sekä hyvät että huonot puolet. Kysy pelkääkö narttu ukkosta, ilotulitteita tai laukauksia, onko sillä autopahoinvointia ja esiintyykö sillä aggressiivisuutta toisia koiria tai ihmisiä kohtaan tai muita normaalia arkea haittaavia luonneominaisuuksia kuten riistaviettisyyttä tai vahtitaipumusta. Kysy myös nartun yleisestä terveydestä: onko narttu ollut ikänsä ns. perusterve, vai onko sillä kenties ollut esim. yliherkkyyksiä tai toistuvia tulehduksia. Jos nartulla on ollut pentuja jo aiemmin, kysele, millaisia jälkeläiset ovat ja miten astutukset ovat sujuneet. Pyydä myös kuvia tai vaikka videopätkää nartusta, tai mahdollisuuksien mukaan voit käydä tapaamassakin sitä. Kerro vastavuoroisesti uroksestasi nartunomistajalle; myös niistä sen huonoista puolista; esim. ei-niin-miellyttävistä tai jopa normaalia elämää haittaavista luonteenpiirteistä tai ulkomuodon heikkouksista. Jos uroksesta ilmenee jotain negatiivista vasta jälkikäteen, nartunomistaja voi tuntea itsensä huijatuksi. Jos hänellä taas on kaikki tärkeät faktat tiedossa jo alusta asti, ei aiheesta pitäisi tulla jälkipyykkiä.

Kerro lisäksi uroksesi terveyshistoriasta ja mainitse myös, mikäli tiedät koirasi lähisukulaisten sairauksista jotain. Koska KoiraNetistä löytyvät terveystulokset eivät suinkaan ole ainoa tai tärkein terveystieto, joka pitää ottaa huomioon astutuspäätöksissä, voit pyytää jalostustoimikunnalta koosteen uroksesi neljän sukupolven terveystaustoista. Varaudu odottelemaan mahdollisesti jokunen viikko, sillä terveystietojen toimittaminen on yksi matalan prioriteetin tehtävistä jalostustoimikunnan pitkässä työlistassa.

Mikäli tunnet, että et saa nartunomistajalta tarpeeksi tietoa, voit kysellä nartun suvusta lisätietoja sen kasvattajalta. Samoin voit kysyä oman koirasi kasvattajalta, mitä mieltä hän on yhdistelmästä. Lisäksi kannattaa vierailla Lappalaiskoiratietokannassa (avautuu uuteen ikkunaan) ja tarkistaa nartun lähisuvun koirien terveystiedot. Käy myös kurkistamassa Lappalaiskoirat ry:n sähköisestä vuosikirjasta (avautuu uuteen ikkunaan), josko sieltä löytyisi nartun näyttelyarvosteluja tai jalostustarkastuslausunto.

Kysy, onko yhdistelmällä jalostustoimikunnan hyväksyntä tai onko nartunomistaja aikeissa pyytää sellaista. Osa kasvattajista hankkii ensin jalostustoimikunnan hyväksynnän ja kysyy urosta vasta hyväksynnän saatuaan, kun taas osa selvittelee ensin, onko uros ylipäätään saatavilla ennen kuin kysyy jalostustoimikunnalta hyväksyntää yhdistelmälle. Molemmissa tavoissa on puolensa ja kumpikin on OK. Huomioi myös, että kaikki kasvattajat eivät käytä jalostustoimikunnan palveluita, vaikka mahdollisuus tähän jokaisella kasvattajalla on. Jalostustoimikunta haluaa lisäksi muistuttaa tästä jalostuskriteerikohdasta: “Uroksen omistajalla on mahdollisuus kysyä riskejä yhdistelmästä, johon hänen urostaan on pyydetty.”

Kerro nartunomistajalle, jos uroksellesi on ollut muutakin kysyntää ja sano rehellisesti, monelleko nartulle aiot sitä antaa. Näin nartunomistaja voi varautua siihen, että minkä verran hänen pentueelleen olisi mahdollisesti odotettavissa puolisisaruksia ja miettiä, miten se vaikuttaa hänen urosvalintaansa.

Urostasi saatetaan kysyä toiseksi osapuoleksi kaksoisastutukseen, jolloin vähintään kaksi urosta astuu nartun ja pennut sitten polveutumistestataan isyyden varmistamiseksi. Parhaassa tapauksessa narttu saa jälkeläisiä molemmille (tai kaikille) isäehdokkaille, mikä on hyväksi geenipoolille. Ole siis avoin tälle vaihtoehdolle, vaikka isyystestin tulosten odotteleminen kysyykin hyviä hermoja!

Älä pahastu, vaikka urostasi kysytään "vain" varavaihtoehdoksi siltä varalta, että kasvattajan ykkösvaihtoehto ei onnistu narttua astumaan. Yritä nähdä asia kasvattajan näkökulmasta, sillä hänen osaltaan pentue vaatii aina paljon enemmän suunnittelua ja aikataulujen yhteensovittamista. Joskus on myös kyse "nyt-tai-ei-koskaan" -tilanteesta, kun nartun sijoitussopimus on menossa umpeen tai iäkkäämmällä nartulla alkaa tulla ikä vastaan. On siis ymmärrettävää, että kasvattaja haluaa maksimoida pennutuksen onnistumismahdollisuudet. Seuraavalla kerralla uroksesi voikin jo olla itse se ykkösvaihtoehto. Aina kasvattajat eivät tosin edes kysy varavaihtoehtoa etukäteen, vaan saattavat ottaa yhteyttä ns. tilanteen ollessa päällä ja ilmestyä pihallesi jo samana päivänä!

Kaiken tämän pohjatyön tehtyäsi on lisäksi suositeltavaa tutustua rodun jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO) sekä jalostuskriteereihin ja pohtia, täyttääkö yhdistelmä pääpiirteissään niiden vaatimukset.

Ikä

Vuoden 2020 alussa voimaan tulleiden PEVISA-määräysten mukaan pentueen molempien vanhempien tulee olla täyttänyt 22 kuukautta astutushetkellä. Huomioi, että jos koira on päivänkään alle sen iän, astutusta tulee siirtää. Jos olet siis antamassa nuorta urostasi jalostukseen, muista pitää ikärajan täyttymistä huolellisesti silmällä - nartun juoksu kun saattaa alkaa joskus huomattavastikin etuajassa, jolloin vaadittu 22 kuukauden ikä ei ehdikään täyttyä.

Kahta kovin nuorta koiraa ei ole perusteltua yhdistää keskenään, eli jos uroksesi on vielä nuori, kun sitä kysytään jalostukseen, niin nartun olisi hyvä olla jo hieman varttuneempi, että edes yhdistelmän toisen osapuolen oma terveys olisi jo varmemmalla pohjalla. Useimmat lappalaiskoiria vaivaavat perinnölliset sairaudet kun ilmenevät vasta kypsemmällä iällä, joten mitä vanhempi edes yhdistelmän toinen osapuoli on, sitä todennäköisemmin mahdolliset autoimmuunisairaudet, epilepsia, allergiat, kaihi jne. ovat jo ilmenneet, jos ovat ylipäätään ilmetäkseen. Samoin sen vanhempien terveydestä on jo paljon enemmän näyttöä verrattuna vaikkapa kaksivuotiaaseen, jonka omat vanhemmat voivat olla mahdollisesti vasta nelivuotiaita.

Suomenlapinkoirauros voi astua nuorena pentueen tai kaksi, jotta saadaan hieman suuntaa siitä, millaista jälkeä se jättää, ja siitä jää ainakin jotain jatkomateriaalia siltä varalta, että se ei myöhemmin syystä tai toisesta olekaan jalostuskäytössä. Lisäksi se oppii astumaan. Näiden parin pentueen jälkeen se on hyvä laittaa tauolle jalostuskäytöstä siihen asti, että jälkeläiset ovat aikuistuneet ja ehtineet käydä PEVISA-tutkimuksissa. Myös niiden luonteista ja mahdollisesti käyttöominaisuuksista tulisi olla näyttöä ennen uroksen jatkokäyttöä. Myöhemmän käytönkin suhteen kannattaa olla hyvin harkitsevainen: suomenlapinkoirissa neljä tai viisi pentuetta uroksen elinaikana on riittävä maksimimäärä urokselle kuin urokselle, olipa se kuinka hieno tai menestynyt tahansa.

Jos suomenlapinkoirauroksesi on jo iäkäs (yli 7-vuotias) kun sitä kysytään isäksi ensimmäisen kerran, sille on mahdollista anoa poikkeuslupaa pentujen rekisteröinnille ilman tutkimuksia. Poikkeusluvan hakee nartunomistaja ja ohjeet siihen löytyvät täältä. Tällaisessa tapauksessa olisi suositeltavaa, että nartun omat tutkimustulokset olisivat rodun keskimääräisiä tuloksia paremmat, mikä on myös Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan (JTT) kanta: “vanhaa, lonkkakuvaamatonta urosta tulisi käyttää vain tervelonkkaiselle ja hyvän lonkkaindeksin omaavalle nartulle”. Nartunomistaja lähettää hyvissä ajoin ennen suunniteltua astutusta poikkeuslupa-anomuksen ensin Lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunnalle, minkä jälkeen anomus menee vielä Kennelliittoon, joten prosessiin on syytä varata riittävästi aikaa.

Koska lapinporokoira on selkeästi pienempi rotu, uroksella nuorena tehty yksi pentue on perustelua, mutta riittävä. Näin selviää, että uros astuu, ja saadaan jälkeläisnäyttöä sen periyttämistä ominaisuuksista ja tietoa jälkeläisten terveydestä.

Suomenlapinkoirauroksen jälkeläismääristä

Suomenlapinkoiran PEVISA:an lisättiin vuoden 2020 alusta rajoitus, jonka mukaan alle viisivuotiaalle urokselle rekisteröidään korkeintaan 20 Suomessa syntynyttä jälkeläistä ja korkeintaan 70 koko elinaikanaan (1.1.2025 alkaen elinikäinen jälkeläiskatto on 50). Molemmissa tapauksissa viimeinen, rajan ylittävä pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan.

Uroksen jälkeläismäärän valvomisen kanssa voi joutua olemaan tarkkana. Esimerkiksi jos alle 5-vuotiaalla uroksella on esim. 15 rekisteröityä jälkeläistä Suomessa, sen ei tule antaa enää astua kahta narttua lyhyen ajan sisään, vaan ensin täytyy varmistaa, miten ensiksi astutun nartun kanssa käy: jos se saa vähintään viisi rekisteröimiskelpoista pentua, uroksen jälkeläismäärä on täynnä siihen asti, että se täyttää viisi vuotta (jolloin sen jälkeläismääräkiintiö nousee 70:een (1.1.2025 alkaen 50:een). Käytännössä täytyy siis odottaa, että narttu on synnyttänyt (tai vähintään käynyt tiineysröntgenissä) tai se on varmuudella todettu tyhjäksi, ennen kuin uroksen jälkeläismäärätilanne on tiedossa. Samoin jos yli 5-vuotiaan uroksen jälkeläismäärä alkaa lähestyä 70:tä (1.1.2025 alkaen 50:tä), on syytä tiedostaa tilanne ja huolehtia, ettei sen maksimijälkeläismäärä ylity. Jalostustoimikunta kuitenkin vahvasti suosittelee ja toivoo, ettei yhdenkään uroksen jälkeläismäärä nousisi lähellekään tuota 70:tä. Suomenlapinkoiran jalostuksen tavoiteohjelmassa sanotaankin jälkeläismääristä näin: "Jalostusurosten osalta tärkein suositus on, että niille suositellaan rajaksi 50 jälkeläistä koko elinikänään." Pidä kuitenkin mielessä, että sekin on melkoinen joukko jälkeläisiä yhdelle koiralle, ainakin mikäli useaa niistä käytetään jatkojalostukseen.

Säännöstele siis jalostusuroksesi käyttöä ja harkitse jokaista yhdistelmää tarkasti. Ethän halua joutua tilanteeseen, että uroksellesi olisi tarjolla aiempia mieluisampia narttuja, mutta sen jälkeläismäärä on jo täynnä. Seuraa uroksesi olemassaolevien jälkeläisten terveys- ja luonnetilannetta, niin sinun on helpompi tehdä jatkossa päätöksiä, annatko urostasi jalostukseen enää enempää ja jos annat, niin millaisille nartuille.

Siinä vaiheessa, kun päätät, että uroksellasi on jo tarpeeksi jälkeläisiä etkä enää anna sitä jalostuskäyttöön, on kuitenkin hyvä silmätarkastuttaa se säännöllisesti, etenkin jos uroksesi jälkeläiset ovat jalostuskäytössä.

Lapinporokoirauroksen jälkeläismääristä

Lapinporokoiran JTO:ssa sanotaan jälkeläismääristä: “Pienessä populaatiossa yhden koiran pentuemäärä ei saisi nousta kovin suureksi: neljää pentuetta urosta kohden voidaan pitää kohtuullisen jalostuskäytön ylärajana lapinporokoirauroksella. Yli kolmekymmentä jälkeläistä yhdelle urokselle on liian paljon riippumatta koiran taustoista, terveydestä tai muista ominaisuuksista. Yhdelle urokselle kasaantuvat astutukset ovat aina pois jonkin toisen, mahdollisesti vielä täysin käyttämättömän uroksen jälkeläisistä. Rodun kannalta mahdollisimman monen eri uroksen käyttö jalostukseen on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin yhden ja saman uroksen runsas käyttö.”

Lapinporokoiran osalta JTO:ssa mainittu maksimi neljä pentuetta on paljon. Yleensä jalostuskäyttöä halutaan mieluummin hajauttaa useammalle urokselle. Myös suunnitellun yhdistelmän sukusiitosprosentti kannattaa tarkistaa KoiraNetissä kahdeksan sukupolven osalta. Luvun pitäisi jäädä selkeästi alle serkusparituksen 6,25 %, joka vastaa jo lievää sukusiitosta. Käytännössä yksilön järkevään pentuemäärään vaikuttaa moni seikka, ja JTO:ssa mainittu maksimipentuemäärä kannattaa toteuttaa vain hyvin harkiten. Jos koiran sisarukset lisääntyvät myös, ei neljälle pentueelle ole vahvoja perusteita. On itsestään selvää, että useampaan pentueeseen käytettävällä koiralla terveystulokset, luonne sekä jälkeläisten laatu ratkaisevat jatkokäyttöä. On parempi rodun geneettisen monimuotoisuuden kannalta, että mieluummin sisaruksista kaikki terveet yksilöt tekevät yhden pentueen kuin yksi tekisi neljä. Mutta jos sisarukset jäävät jalostuksen ulkopuolelle, voisi yhdellä olla useampi pentue. Yleisesti lapinporokoiran pentuemääränä 2-3 pentuetta alkaa olla riittävä.

Jalostustoimikunnan näkökulmia

Jos nartunomistaja ei ole tarkistuttanut yhdistelmän yhteensopivuutta jalostustoimikunnalta, voit uroksen omistajana tehdä sen itsekin. Tämä tulisi tehdä hyvissä ajoin (n. kaksi kuukautta) ennen oletettua juoksun alkua, että ehdit saada jalostustoimikunnan vastauksen ja että nartunomistajalle jää aikaa etsiä toinen uros, jos vastauksen perusteella päädyt olemaan antamatta urostasi ko. nartulle.

Suomenlapinkoirille jalostustoimikunta antaa urokselle pääsääntöisesti enintään kolme hyväksyntää n. puolen vuoden ajanjaksolla; tosin tilanne saattaa elää, jos jalostustoimikunta saa tietoonsa, että jotain hyväksytyistä yhdistelmistä ei toteuteta. Jos uroksellasi on useampia hyväksyntöjä lähiajan sisällä, voit itsekin pitää jalostustoimikuntaa ajan tasalla siitä, mitkä astutukset ovat toteutumassa tai toteutuneet ja mitkä eivät. Paras yhteydenottokeino on sähköposti: jalostustoimikunta@lappalaiskoirat.fi

Älä anna urostasi käyttöön uusintayhdistelmiin. Niissä ei populaatiogeneettisessä mielessä useinkaan ole järkeä - jos pentueessa on hyviä yksilöitä, ne varmasti vievät pentueen geeniperimää eteenpäin omalta osaltaan, ja jos pentue taas ei ollut kovin onnistunut, uusimisessa on vielä vähemmän järkeä. Uusintayhdistelmät ovat enemmän määrän kuin laadun lisäämistä. Populaation näkökulmasta urosta ei myöskään kannata antaa lähisukulaisille (esim. äidille ja tyttärelle tai puolisisaruksille).

Älä anna urostasi kritiikittömästi kaikille, jotka sitä keksivät kysellä jalostukseen. Ajattelethan uroksesi lisääntymistä tulevien polvien näkökulmasta sen verran eteenpäin, että jos sen jälkeläiset lisääntyvät kovasti jatkossa, voi koirasi tulevaisuudessa esiintyä runsain määrin koko populaation sukutauluissa, mikä ei nykyaikaisessa koiranjalostuksessa ole suinkaan toivottavaa. Etenkin jos uroksella itsellään tai sen lähisuvussa sattuu ilmenemään vakavia terveysongelmia, voit joutua katumaan katkerasti, jos se on jatkanut sukuaan mielin määrin.

Entäpä sitten, jos itse kovasti toivoisit uroksellesi jälkeläisiä, mutta sitä ei ole kukaan kasvattaja kysellyt - mitä silloin voi tehdä? Voit tarjota urostasi jalostukseen Lappalaiskoirat ry:n julkisen jalostusuroslistan (avautuu uuteen ikkunaan) kautta, tai jos et halua sitä julkiselle listalle, voit antaa tiedot pelkästään jalostustoimikunnan käyttöön. Nuoren uroksen, tai uroksen jolla on nuoria jälkeläisiä, voit väliaikaisesti laittaa "Ei jalostukseen toistaiseksi" -listalle. Kasvattajien silmään uros tarttunee parhaiten näyttelykehistä tai koiraharrastuslajien kokeista ja kilpailuista, joissa he pääsevät näkemään uroksia livenä. Lisäksi sosiaalisessa mediassa on ryhmiä, joissa voit “mainostaa” urostasi. Voit myös kertoa koirasi kasvattajalle toiveestasi saada sille jälkeläisiä - sopiva morsian voi hyvinkin löytyä hänen verkostojensa kautta. Pyydä jalostustoimikunnalta kooste uroksesi neljän polven sukutaulun terveystilanteesta, niin sinulla on esittää heti faktoja mahdollisille kiinnostuneille nartunomistajille. Koosteen saamisen edellytys on, että näyt koiran omistajana Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä.

Käytännön asioista

Sovi ns. hyppymaksusta ja pentumaksusta nartunomistajan kanssa hyvissä ajoin etukäteen. Nämä ovat uroksen omistajan päätettävissä olevia asioita ja lähtökohtana maksun mietinnälle voi pitää esimerkiksi arvoa 10 % pennun hinnasta per pentu, mutta tämän saa määrittää ihan oman harkinnan mukaan ja vaikka nartun omistajan tai oman koiran kasvattajan kanssa keskustellen. Hyppymaksu maksetaan yleensä silloin, kun narttu tuodaan astutettavaksi ja astutus on onnistunut. Pentumaksu on puolestaan se summa, jonka nartunomistaja maksaa sinulle per syntynyt (rekisteröintikelpoinen) pentu. Kirjatkaa summat ylös Kennelliiton astutussopimukseen (avautuu uuteen ikkunaan) ja allekirjoittakaa se viimeistään astutustilanteessa. Älä koskaan vahvista pentueen rekisteröintiä Kennelliiton Omakoira-palvelussa tai allekirjoita pentueilmoituksen paperiversiota ennen kuin olet saanut koko sovitun summan itsellesi.

Lähtökohtaisesti narttu tulee käymään uroksen luona, mutta toisinkin on mahdollista sopia. Varaudu siihen, että astutus saattaa osua hankalaankin ajankohtaan, kuten vaikkapa juhannukseksi tai jouluksi. Osalla nartuista juoksujen väli on hyvinkin säännöllinen ja astutusajankohdan pystyy ennakoimaan suhteellisen tarkasti, kun taas osalla juoksuväli vaihtelee ja arvio astutusajankohdasta saattaa heittää parilla kuukaudellakin suuntaan tai toiseen. Jos tiedät, että et mahdollisesti pysty hoitamaan nartun vierailua vaikkapa tulossa olevan lomamatkan vuoksi, kerro se nartunomistajalle ja kehota häntä järjestämään myös varauros valmiiksi.

Mieti etukäteen, miten suhtaudut mahdolliseen ehdotukseen keinosiemennyksestä siinä tapauksessa, että astutus ei kerta kaikkiaan näytä onnistuvan hyvästä yrityksestä huolimatta. Se ei ole urokselle kivuliasta, tosin jotkut yksilöt saattavat ujostella ja kummeksua tilannetta (jopa niin paljon, että sperman kerääminen ei yksinkertaisesti onnistu). Keinosiemennyksen saa suorittaa ainoastaan eläinlääkäri ja siitä tehdään aina ilmoitus Kennelliittoon. Kennelliiton nettisivuilla kerrotaan, missä tapauksissa keinosiementäminen ei ole hyväksyttävää:

● uroksella tai nartulla on häiriintynyt lisääntymiskyky
● astutus ei onnistu perinnöllisen sairauden tai vian vuoksi
● astutus ei onnistu liioitellun rakenteen vuoksi
● uros tai narttu sairastaa tai periyttää vakavaa perinnöllistä sairautta tai vikaa
● käytettävällä uroksella on jo populaation kokoon nähden riittävästi jälkeläisiä