Aloittelevan kasvattajan voi olla joskus vaikeaa tietää, miten ja mistä löytää sopiva uros nartullensa (se kun on toisinaan vaikeaa kokeneellekin kasvattajalle!). Tässä artikkelissa kerrotaan jalostustoimikunnan vinkkejä aiheeseen. Vaikka artikkeli on ensisijaisesti suunnattu aloitteleville kasvattajille tai kasvattamista suunnitteleville, antaa se toivottavasti ajattelemisen aihetta myös jo kauemmin mukana olleille. Teksti perustuu jalostustoimikuntalaisten kokemuksiin ja käytännön työssä vastaan tulleisiin asioihin. Jalostusuroksen valintaa käsitellään tekstissä sekä kasvattajan että jalostustoimikunnan näkökulmasta. Artikkeli on kirjoitettu ensisijaisesti kotimaisten lappalaisrotujemme näkökulmasta, mutta se sopii monilta osin myös ruotsinlapinkoirayhdistelmien suunnitteluun (sairausriskien selvittelyssä suosittelemme kääntymään rodun kotimaan jalostustoimikunnan puoleen).

Jalostuskelpoisten urosten omistajille on laadittu tästä aiheesta oma artikkelinsa, joka löytyy täältä, mutta heidän kannattaa lukea myös tämä artikkeli päästäkseen tutustumaan siihen, miltä jalostusyhdistelmien pohtiminen näyttää nartunomistajien näkökulmasta.

Artikkeli keskittyy terveyteen ja koirakannan monipuoliseen käyttöön liittyviin näkökulmiin ulkomuoto-, luonne- ja käyttöpuolen asioiden jäädessä vähemmälle huomiolle. Jokaisella kasvattajalla on hieman erilaiset painotukset ja mieltymykset edellä mainittujen seikkojen suhteen ja ne jäävät kunkin kasvattajan itsensä harkittavaksi. Artikkelissa oletetaan, että narttu täyttää terveystutkimusten osalta PEVISA:n asettamat vähimmäisvaatimukset (suomenlapinkoira: lonkkakuvaus, 1.1.2025 alkaen kyynärkuvaus sekä korkeintaan 24 kuukautta vanha silmätarkastuslausunto. Lapinporokoira: toisen pentueen jälkeen ennen kolmatta astutusta korkeintaan 24 kuukautta vanha silmäpeilauslausunto) ja että tulokset ovat jalostuskelpoiset. Jalostuskelpoisuus jalostustoimikunnan näkökulmasta tarkoittaa sitä, että lonkat ovat vähintään C/C ja silmäpeilaus on puhdas tai silmissä on korkeintaan lieviä löydöksiä (esim. PPM iris-iris, PHTVL/PHPV aste 1, MRD tai vähämerkityksellinen kaihimuoto), jolloin nartun partnerin tulee olla tervesilmäinen.

Lapinporokoiran osalta PEVISA on väljä, koska tavoitteena on saada pohjoisen työkoiria mukaan jalostukseen. Vastuuntuntoinen lapinporokoirakasvattaja kuvauttaa koiransa lonkat ja kyynärät sekä peilauttaa silmät ja suosittelee pennunostajille, että myös he teettävät terveystutkimukset koiralleen sen ollessa parivuotias, jotta saadaan tietoa jalostuksen perustaksi.

Miten alkuun

Aloita pentueen suunnittelu hyvissä ajoin, mielellään muutama kuukausi ennen arvioitua juoksua. Arvioi narttuasi kriittisesti: onko se luonteeltaan ja yleiseltä terveydeltään pentueen arvoinen? Haluaisitko itsellesi pennun kyseisestä nartusta? Jos vastaus on kyllä, kirjoita ylös muutama keskeinen kohta tai ominaisuus, jota haluat parantaa tai joihin haluat keskittyä. Onko narttusi suvussa esim. keskimääräistä huonompia lonkkia? Tai onko nartullasi vaikkapa pehmeä, hankalahoitoinen turkinlaatu, joten haluat urokselta karkean rössöturkin, tuntumaltaan kuin hiekkapaperin? Toivot, että uroksella on näyttöä paimennustaipumuksista? Kaikkea ei voi korjata tai parantaa yhdessä sukupolvessa, joten kovin montaa ominaisuutta ei kannata ottaa työn alle yhdellä kertaa. Jokaikinen yhdistelmä on myös aina jonkin sortin kompromissi - täydellistä urosta kun ei ole olemassakaan, vaan jostain täytyy aina tinkiä.

Ihan ensimmäiseksi toimenpiteeksi jalostustoimikunta suosittelee tutustumista rodun jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO) sekä Lappalaiskoirat ry:n jalostuskriteereihin. Seuraavaksi pyydä rotusi jalostustoimikunnalta kooste narttusi neljän sukupolven terveystaustoista. Koosteen saamisen edellytys on, että näyt koiran omistajana Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä. Varaudu odottelemaan mahdollisesti jokunen viikko, sillä terveystietojen toimittaminen on yksi matalan prioriteetin tehtävistä jalostustoimikunnan pitkässä työlistassa. Alle vuoden ikäisestä nartusta kyselyä on vielä turha tehdä, vaan käytännössä kannattaa odottaa esim. virallisten terveystarkastusten aikaan ajoitettavaan kyselyyn. Koostetta odotellessasi voit tutkia, mitä julkisiksi ilmoitettuja terveystietoja narttusi sukutaulun koirilta löytyy Lappalaiskoiratietokannassa osoitteessa http://terveys.lappalaiskoiragalleria.org/ (avautuu uuteen ikkunaan).

Pohdi myös narttusi ikää. Jalostuskriteereissä sanotaan iästä näin: "Narttu on vähintään 20 kuukauden ikäinen (huom. 20 kuukautta on minimi-ikä, käytännössä toivotaan vähintään kolmen vuoden ikää)." Tuo 20 kuukauden ikä viittaa minimi-ikään, jolloin urostiedustelun voi lähettää jalostustoimikunnalle. Huomaathan, että 1.1.2020 voimaan astunut PEVISA edellyttää, että sekä narttu että uros ovat astutushetkellä täyttäneet 22 kuukautta. Jos pennutuksella ei ole erityistä kiirettä, odota kunnes narttu on lähempänä kolmen vuoden kuin kahden vuoden ikää. Silloin se on ehtinyt aikuistua kunnolla ja sen omasta sekä sen lähisukulaisten terveydestä on jo mahdollisesti enemmän tietoa käytettävissä. Myös yläikärajaan jalostuskriteerit ottavat kantaa: ensisynnyttäjänarttu ei saa olla täyttänyt kuutta vuotta, kun taas aiemmin penikoineen nartun yläikäraja on kahdeksan vuotta. Muistathan myös, että nartun synnytysten välin tulisi olla vähintään kymmenen kuukautta.

Vinkkejä KoiraNetin käyttöön

Hyvä paikka konkreettisesti aloittaa sopivien urosten etsiminen on Kennelliiton jalostustietojärjestelmä eli tuttavallisemmin KoiraNet. Se on kaikille avoin julkinen tietokanta, joka löytyy osoitteesta http://jalostus.kennelliitto.fi (avautuu uuteen ikkunaan).

Valitse sivuston vasemmalla yläpalkissa alasvetovalikosta ensiksi ryhmä: FCI 5 - Pystykorvat ja alkukantaiset koira ja sen jälkeen valitse seuraavasta alasvetovalikosta rotu: suomenlapinkoira/lapinporokoira/ruotsinlapinkoira.

KoiraNetissä on mahdollista tehdä erilaisia hakuja. Ihan ensimmäiseksi kannattaa käydä kohdassa Asetukset varmistamassa, että sinulla on Terveystulokset-otsikon alla rastitettuna kaikki rodullesi relevantit tulokset (käytännössä kaikki muut paitsi Spondyloosi-indeksi ja Syringomyelia).

Lisäksi voit halutessasi valita joitain tuloksia kohdassa Koe- ja näyttelytulokset. Kun olet tallentanut haluamasi asetukset, mene kohtaan Laajempi haku. Valitse kohdasta Sukupuoli "uros" ja rajaa sen jälkeen sopivat syntymävuodet niin, että uroksen yläikärajaksi tulee esim. 15 vuotta. Alaikäraja on tietysti osittain makuasiakin, mutta jalostustoimikunta suosittelee, että haet ensisijaisesti yli viisivuotiaita uroksia. Huomioithan lisäksi, että uroksen täytyy astutushetkellä olla vähintään 22 kuukauden ikäinen.

Etenkin nuorelle nartulle on perusteltua valita jo hieman vanhempi, vähintään 5-6-vuotias uros. Siihen ikään mennessä uroksen oma terveys on jo paljon varmemmalla pohjalla – useimmat lappalaiskoiria vaivaavat sairaudet ilmenevät kypsemmällä iällä, joten mitä vanhempi uros, sitä todennäköisemmin mahdolliset autoimmuunisairaudet, epilepsia, allergiat, kaihi jne. ovat jo ilmenneet, jos ovat ylipäätään ilmetäkseen. Samoin uroksen vanhempien terveydestä on jo paljon enemmän näyttöä verrattuna vaikkapa kaksivuotiaaseen urokseen, jonka omat vanhemmat voivat olla vasta nelivuotiaita.

Kahta kovin nuorta koiraa ei kannata yhdistää keskenään, mutta vanhemmalle nartulle voi käyttää nuorempaakin urosta (kunhan se on ennestään käyttämätön tai vähän käytetty). Nuorelle urokselle voi olla perusteltua saada pentue tai pari, jotta saadaan hieman suuntaa siitä, millaista jälkeä se jättää, ja siitä jää ainakin jotain jatkomateriaalia siltä varalta, että se ei myöhemmin syystä tai toisesta olekaan jalostuskäytössä. Lisäksi se oppii astumaan. Varmista kuitenkin nuoren uroksen omistajalta, että urokselle ei ole tulossa kuin korkeintaan pari morsianta nuorella iällä. Jos uroksen omat vanhemmat ovat myös kovin nuoria, silloin nuorukainen kannattaa jättää vielä keräämään vuosirenkaita.

Seuraavaksi voit valita harrastus- tai koetuloksia, mikäli olit laittanut niitä asetuksiisi. Voit siis etsiä vaikkapa luonnetestattuja uroksia, jos katsot sen tärkeäksi. Muista kuitenkin, että mitä enemmän laitat hakuehtoja, sitä vähemmän potentiaalisia uroksia löydät, joten harrastus- ja koetulosten tulisi olla enemmänkin vain kivaa plussaa kuin ehdoton vaatimus.

Sitten on vuorossa terveystuloksiin liittyvät rajaukset. C/C-lonkkaiselle nartulle kannattaa laittaa hakuehdoksi "B tai parempi", tai voit etsiä myös pelkän BLUP-indeksin avulla (lue lisää BLUP-indekseistä (avautuu uuteen ikkunaan)). Tarkista narttusi ajantasainen (joka toinen kuukausi päivittyvä) lonkkaindeksi sen omista tiedoista kohdasta Jalostusindeksit. Jos se on vaikkapa 95, laita hakuehdoksi "105 tai parempi"; tällä tavoin yhdistelmän yhteenlaskettujen indeksien keskiarvoksi tulee vähintään sata. Indeksien huono puoli roduissamme on, että arvosteluvarmuus ei ole aina kovinkaan hyvä suvun lonkkakuvaustulosten vähäisyyden takia, ja siinä vaiheessa kun varmuus indeksistä on luotettavammalla pohjalla, uroksella on jo niin paljon jälkeläisiä, että sitä ei ole enää järkevää käyttää enempää.

Seuraavaksi kohdassa Silmät valitse "OK" (huomioi, että silloin hakutuloksissa on mukana myös urokset, jotka on kyllä jossain vaiheessa silmätarkastettu, mutta tarkastus ei ole välttämättä enää voimassa). Lisäksi voit valita muihin terveystuloksiin liittyviä rajauksia tarpeidesi mukaan, tai jättää terveystulosrajaukset kokonaan laittamatta ja etsiä tällä tavoin myös PEVISA-tarkastamattomia uroksia (joiden omistajilta voit sitten tiedustella heidän halukkuuttaan viedä koiransa tutkimuksiin). Jalostustoimikunta suosittelee tätä viimeksi mainittua tapaa, mutta samalla muistuttaa, että siinä tapauksessa uroksen etsintä on aloitettava erityisen hyvissä ajoin ennen nartun odotettua juoksua. PEVISA-tutkimusten teettäminen voi viedä aikaa (etenkin siinä tapauksessa, että uroksen omistaja asuu kaukana sopivista eläinlääkäreistä), ja luustokuvien lausumisessa voi kestää hetkinen. Ja kaiken vaivannäön jälkeen voit mahdollisesti joutua palaamaan lähtöruutuun, mikäli uroksen PEVISA-tutkimustulokset eivät sitten olekaan nartullesi sopivat.

Jos PEVISA-tarkastamaton suomenlapinkoirauros on yli 7-vuotias eikä sillä ole aikaisempia jälkeläisiä, sille on mahdollista anoa poikkeuslupaa pentujen rekisteröinnille ilman tutkimuksia. Anomus lähetetään ensin jalostustoimikunnalle, minkä jälkeen se menee vielä Kennelliittoon - hae poikkeuslupaa siis hyvissä ajoin. Jälkikäteen sitä ei ole mahdollista saada. Jos harkitset poikkeuslupayhdistelmän teettämistä, huomioi myös Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan (JTT) suositus: vanhaa, lonkkakuvaamatonta urosta tulisi käyttää vain tervelonkkaiselle ja hyvän lonkkaindeksin omaavalle nartulle.

Lopuksi voit vielä rajata uroksen olemassa olevaa pentue- tai jälkeläismäärää. Aloita ensiksi vaikkapa rajauksesta 0-2 pentuetta, ja tee myöhemmin uusi haku nostamalla määrää, mikäli sopivaa urosta ei tuosta joukosta löydy.

Joskus on myös perusteltua etsiä urosta, joka suurella todennäköisyydellä osaa astua, jolloin rajaus voi aluksi olla esim. 1-3 pentuetta (lapinporokoiralla 1-2). Kuitenkin jos uroksella on enemmän pentueita kuin ikävuosia, niin sen kohdalla kannattaa käyttää vakavaa harkintaa. Lisäksi kannattaa tarkistaa, onko uroksen aikaisempia jälkeläisiä vielä terveystarkastettu ja millaisin tuloksin.

Suomenlapinkoiran jalostuksen tavoiteohjelmassa sanotaan jälkeläismääristä näin: "Jalostusurosten osalta tärkein suositus on, että niille suositellaan rajaksi 50 jälkeläistä koko elinikänään." Pidä kuitenkin mielessä, että tämä on melkoinen joukko jälkeläisiä yhdelle koiralle, ainakin mikäli useaa niistä käytetään jatkojalostukseen.

Lapinporokoiran JTO:ssa sanotaan jälkeläismääristä: “Pienessä populaatiossa yhden koiran pentuemäärä ei saisi nousta kovin suureksi: neljää pentuetta urosta kohden voidaan pitää kohtuullisen jalostuskäytön ylärajana lapinporokoirauroksella. Yli kolmekymmentä jälkeläistä yhdelle urokselle on liian paljon riippumatta koiran taustoista, terveydestä tai muista ominaisuuksista. Yhdelle urokselle kasaantuvat astutukset ovat aina pois jonkin toisen, mahdollisesti vielä täysin käyttämättömän uroksen jälkeläisistä. Rodun kannalta mahdollisimman monen eri uroksen käyttö jalostukseen on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin yhden ja saman uroksen runsas käyttö.”

Yhden koiran suurikaan jälkeläismäärä ei sinänsä vielä vaikuta koko koirakantaan merkittävästi, jos nämä jälkeläiset eivät itse lisäänny huomattavissa määrin, mutta jos toisin käy, yhden uroksen toisen polven jälkeläismäärä saattaa kohota huimiinkin lukemiin, myöhemmistä sukupolvista puhumattakaan. Toisen polven jälkeläismäärät voit tarkistaa KoiraNetistä näin: klikkaa Jalostustilastot > valitse ensimmäisestä alasvetovalikosta Jalostukseen käytetyt urokset > tee haluamasi aikarajaus (esim. 2002 - 2017) > valitse Ryhmittely-alasvetovalikosta Uros ja paina Suorita. Lopuksi paina kohdassa Toisessa polvessa sanaa Pentuja kaksi kertaa, niin lista järjestyy toisen polven jälkeläismäärän mukaan suurimmasta pienimpään.

Nyt kun olet rajannut hakukriteerisi nartullesi sopiviksi, saatat saada hakutuloksiksi satojakin uroksia, riippuen hakuehtojesi määrästä ja tiukkuudesta. Jos lista tuntuu ylivoimaisen pitkältä käytäväksi läpi sellaisenaan, voit järjestää urokset esim. ikäjärjestykseen kohdasta Synt.vuosi tai pentuemääräjärjestykseen kohdasta Pentueet ja valita uroksia iäkkäimpien tai vähiten jälkeläisiä tuottaneiden joukosta.

Kun olet saanut poimittua KoiraNetistä alustavan listan sinua kiinnostavista uroksista, tutkaile niiden sukutaulua hieman tarkemmin ja tee koeparituksia narttusi kanssa (sukutaulun alla kohdassa Toisen vanhemman rekisterinumero: Muodosta sukutaulu).

Jalostustoimikunta laskee riskit ja tarkastee niitä neljän polven sukutaulun perusteella, mutta suomenlapinkoirien kohdalla voit hyvin katsoa viisi tai kuusikin polvea taaksepäin. Lapinporokoiran osalta on suotavaa katsoa kaikki kahdeksan KoiraNetissä näkyvää sukupolvea, koska kyseessä on selkeästi yksilömäärältään suomenlapinkoiraa pienempi rotu. KoiraNet näyttää koeparituksille sukusiitosprosentin valitsemasi sukupolvimäärän mukaan ja jalostustoimikunnan suositus on, että kahdeksan polven sukusiitosprosentti ei saa ylittää 6,25 % (serkusparitus).

Toinen luku, jonka KoiraNet antaa, on sukukatokerroin. Sillä arvioidaan perimän vaihtelun määrää ja mitä lähempänä lukua 1,00 sukukatokerroin on, sitä parempi. Esimerkiksi kuuden polven sukutaulussa on mahdollista olla 126 eri koirayksilöä, ja mitä lähempänä yhdistelmän luku on tuota 126, sen korkeampi sukukatokerroin on. Jos eri yksilöitä on vaikkapa satakunta, tarkoittaa se sitä, että n. viidesosa perimästä on ko. sukutaulussa menetetty.

Seuraavaksi tarkastele koeparituksissasi mahdollisesti esiintyviä linjauksia (eli esiintyykö sukutauluissa samoja yksilöitä sekä uroksen että nartun puolella)? Jos kyllä, niin monennessako sukupolvessa linjaukset ovat? Onko ao. koirilla paljon jälkeläisiä? Aloittelevan kasvattajan kannattaa välttää linjaamista lähisukutaulussa (3.-4. polvessa), ellei hän varmasti tiedä, mitä on tekemässä (ettei tule tietämättömyyttään kerranneeksi jotain sairausriskiä).

KoiraNetin hakutuloksissa on aina mukana myös uroksia, joita ei ole syystä tai toisesta mahdollista saada jalostuskäyttöön (ne ovat esim. kastroituja, kuolleita, jotain perinnöllistä sairautta sairastavia, tai niille ei löydy omistajatietoja tai omistaja ei halua antaa koiraansa käyttöön). Varmuudella käytössä olevia uroksia löydät Lappalaiskoirat ry:n jalostusuroslistalta (avautuu uuteen ikkunaan); tosin nekään eivät ole automaattisesti saatavilla nartulle kuin nartulle, vaan uroksenomistaja tekee aina päätöksen itse narttukohtaisesti.

Geenitestit

Seuraavaksi tarkista sinua kiinnostavien urosten prcd-PRA- ja Pompen-geenitestistatukset (lapinporokoirilla myös IFT122-PRA-statukset). Löydät ne kätevimmin Lappalaiskoiratietokannasta (avautuu uuteen ikkunaan). Jos narttusi on sekä prcd-PRA:n että Pompen taudin osalta terve (A), käytettävissä oleva urosvalikoima moninkertaistuu, kun asian voi käytännössä unohtaa uroksen osalta. Testaamattomille nartuille (joiden statusta ei voi myöskään päätellä niiden vanhempien tulosten perusteella) tulisi käyttää vain prcd-PRA:n ja Pompen taudin suhteen tervettä urosta, mutta periaatteessa sellaiset urokset pitäisi ensisijaisesti suunnata käytettäväksi kantajaksi testatuille nartuille. Oman narttusi testauttaminen siis kannattaa ja se on myös helppo toimenpide, eikä edes kovin kallis.

Älä kaihda kantajiksi tiedettyjen urosten käyttämistä pelkästään niiden geenitestistatusten takia. Aikana ennen geenitestejä heitettiin hukkaan mahdollisesti paljonkin jalostusmateriaalia, kun ei ollut mahdollista tietää mitkä koirat olivat PRA-kantajia, vaan varmuuden vuoksi jätettiin pois käytöstä suuri määrä PRA-sairaan koiran lähisukulaisia. Enää siihen ei ole tarvetta, vaan kantajia on mahdollista käyttää turvallisesti terveelle partnerille.

Näiden kahden sairauden lisäksi on mahdollista teettää geenitesti degeneratiivisen myelopatian (DM) eli perinnöllisen etenevän selkäydinrappeuman varalle. Jalostustoimikunta löysytti DM:n jalostuskriteeriä maaliskuussa 2023, kun lisääntyneen tutkimustiedon valossa alkoi näyttää siltä, että laajamittaiselle testaamiselle ei ole enää perusteita. Edes geneettisesti sairastumisaltis ei nykytietämyksen valossa todennäköisesti koskaan sairastu kliinisesti. Nykyään jalostuskriteereissä ainoa vaatimus onkin, että sairastumisalttiin (C tai c) saa yhdistää vain genotyypiltään terveeseen (A tai a). Muilta osin DM-status (tai sen puute) ei vaikuta yhdistelmän hyväksyntään. Niissä marginaalisen harvoissa tapauksissa, joissa koiran lähisukulaisella on kliinisesti todettu degeneratiivinen myelopatia (käytännössä tämä tarkoittaa ruumiinavausta), geenitestaus ennen jalostuskäyttöä on perusteltua ja kannatettavaa.

Muu terveys sekä ulkomuoto- ja luonneasiat

KoiraNetistä löytyvät terveystulokset eivät suinkaan ole ainoa tai tärkein terveystieto, joka pitää ottaa huomioon yhdistelmän suunnittelussa. Pelkkien virallisten terveystarkastusten sekä geenitestistatusten yhteensovittaminen ei missään tapauksessa riitä, vaan kasvattajan velvollisuus on ottaa selvää myös muista terveydellisistä seikoista sekä oman narttunsa että sulhasehdokkaiden taustalla. Kaikki jalostustoimikunnalle ilmoitetut, julkaisuluvan saaneet terveystiedot löytyvät Lappalaiskoiratietokannasta (avautuu uuteen ikkunaan). Tutki sinua kiinnostavien urosten sukutaulujen julkiset terveystiedot huolellisesti läpi. Lappalaiskoiratietokannassa on myös koeparitustoiminto, joka toimii samalla periaatteella kuin KoiraNetin vastaava. Kokeilemalla yhdistelmää Lappalaiskoiratietokannassa pystyt mm. tarkistamaan sen kataraktakantajuudet sekä löydät lähisuvusta mahdollisesti sairaus- ja vikatietoja, joita ei kirjata KoiraNetiin.

Urosten ulkomuodosta saa tietoa paitsi googlettamalla kuvia tai selaamalla Lappalaiskoiragallerian (avautuu uuteen ikkunaan) kattavaa kuvapankkia tai sosiaalista mediaa, myös lukemalla vuosikirjoista mitä urosten mahdollisissa näyttelyarvosteluissa tai jalostustarkastusraporteissa lukee. Kirjamuotoisia vuosikirjoja löytyy vuoteen 2010 asti; sen jälkeiset näyttelyarvostelut ja jalostustarkastuslausunnot löytyvät sähköisestä vuosikirjatietokannasta (avautuu uuteen ikkunaan). Livenä uroksia pääsee näkemään koiranäyttelyissä ja muissa koiratapahtumissa, sekä tietysti vierailemalla uroksen luona.

Kun olet saanut rajattua urosvalinnan muutamaan sopivimmalta tuntuvaan kandidaattiin, voit ottaa yhteyttä niiden omistajiin ja kysellä tarkemmin niiden luonteista ja yleisestä terveydestä. Myös niiden kasvattajilta voit saada arvokasta tietoa paitsi itse urosten, myös niiden lähisukulaisten luonne- ja terveysasioista. Lisäksi on hyvä idea pyytää urosten omistajia kysymään jalostustoimikunnalta kooste uroksen neljän polven sukutaulun terveystaustoista.

Jalostustoimikunnan osuus

Viimeinen askel urosvalinnassa on lähettää yhdistelmäsi jalostustoimikunnan käsiteltäväksi. Siihen tarkoitukseen löytyy yhdistyksen sivuilta lomake. Jos omat urosehdotuksesi eivät ole sopivia, voit saada jalostustoimikunnalta ehdotuksia, kun rastit urostiedustelulomakkeesta kohdan ”Haluan jalostustoimikunnan ehdotuksen”. Omia ehdotuksia on hyvä olla mielellään vähintään kolme ja enintään kuusi.

Ensimmäistä pentuettaan suunnittelevat voivat kysyä urosehdotuksia jalostustoimikunnalta ilman, että heillä on omia ehdotuksia valmiina, mutta vähintään toista pentuettaan suunnittelevilla tulee olla valmiiksi mietittynä omia ehdotuksia jalostustoimikunnan hyväksyntää kysyttäessä; koko kasvattamisessahan ei ole juuri järkeä, ellei kasvattajalla ole itsellään mitään visiota siitä, minkälaista urosta haluaa käyttää nartulleen. Täytä lomake huolellisesti ja lähetä kaikki urosehdokkaasi yhdellä kertaa (jos urosehdotuksia lähetellään useammassa erässä, tiedustelun käsittely hidastuu huomattavasti ja hankaloittaa jalostustoimikunnan työtä).

Jalostustoimikunta tarkistaa ehdottamasi yhdistelmät kulloinkin voimassa olevien jalostuskriteerien näkökulmasta. Kriteerien täyttyminen on edellytys yhdistelmän hyväksynnälle. Jokaista yhdistelmää tarkastellaan aina kokonaisuutena - mitään yhdistelmää ei automaattisesti hylätä jonkin pienen puutteen takia, vaan koko kokonaisuus otetaan huomioon. Jalostustoimikunta tarkastelee yhdistelmää neljän polven sukutaulun pohjalta. Sillä on käytössään laajempi ja yksityiskohtaisempi versio Lappalaiskoiratietokannasta, jonka avulla ehdotetut yhdistelmät tarkistetaan sekä etsitään sopivia partnereita. Yhdistelmissä otetaan huomioon seuraavat seikat:

• Kaikki viralliset terveystarkastustulokset (myös PEVISA-ohjelmaan kuulumattomat, mikäli niitä on)
• Geenitestistatukset
• Sairaudet, joille jalostustietojärjestelmä laskee lukuja samalla logiikalla kuin ns. epiluku lasketaan (alunperin suomenpystykorville epilepsian vastustamiseksi kehitetty työkalu, jonka laskentatapaan voi tutustua Suomen Pystykorvajärjestön verkkosivuilla). Nämä sairaudet ovat epilepsia, kilpirauhasen vajaatoiminta, Addisonin tauti sekä Cushingin tauti. Lukuarvot itsessään eivät ole erityisen tärkeitä (ja ne myös päivittyvät jatkuvasti sitä mukaa kun uutta tietoa tulee), vaan ne ovat jalostustoimikunnan tärkeä työkalu kahdessa mielessä: ensinnäkin jos yhdistelmän luku ylittää rodun keskiarvon, se "hälyttää" jalostustoimikunnan tutkimaan mistä riski muodostuu (tuleeko sekä uroksen että nartun puolelta vai pelkästään toisen, onko riski kaukana vai lähellä sukutaulussa ja tuleeko yhdistelmässä linjauksia riskikoiriin). Toiseksi ne auttavat jalostustoimikuntaa pitämään yhtenäisen linjan eri yhdistelmien välillä, kun sillä on käytössään "mittatikku", eli rodun reaaliaikaiset keskiarvot (sekä koko kannan keskiarvo että lisäksi nuorten, keski-ikäisten ja vanhojen koirien keskiarvot erikseen). Etenkin epilepsiassa ja kilpirauhasen vajaatoiminnassa (joista jalostustoimikunnan tiedossa on paljon sairaita koiria) luku on osoittautunut hyvin toimivaksi: jos luku on korkea, riski on selkeästi nähtävissä myös itse sukutaulussa. Addisonin ja Cushingin (joista sairastapauksia on tiedossa vähemmän) kohdalla riskiarviointi painottuu enemmän sukutauluun, koska luku nousee helposti korkeaksi, vaikka riskiä olisikin vain toisen osapuolen sukutaulussa. Keskiarvon ylittyminen ei minkään sairauden kohdalla tarkoita automaattisesti yhdistelmän hylkäämistä, vaan silloin keskustellaan, onko riski hyväksyttävissä vai ei. Keskiarvo voidaan ylittää esimerkiksi vanhempien, vähän käytettyjen koirien kohdalla. Tämä on tärkeä huomioida etenkin lapinporokoiralla, jolla perinnöllisten sairauksien esiintymisprosentti on alhaisempi, ts. rodun raja-arvot olisivat tiukemmat.
• Muut jalostustietojärjestelmään kirjatut sairaudet ja viat katsotaan tapauskohtaisesti.
• Lähisuvun kivesviat
• Uroksen jälkeläismäärä: onko sillä aikaisempia jälkeläisiä? Jos on, niin paljonko ja minkä ikäisiä? Onko niitä vielä terveystarkastettu? Onko uroksella käynyt narttuja vastikään, tai menossa lähitulevaisuudessa?
• Uroksen lähisukulaisten (sisarusten, puolisisarusten, vanhempien, isovanhempien sekä uroksen mahdollisten aikaisempien jälkeläisten) jälkeläismäärä.
• Nartun oma jälkeläismäärä saattaa vaikuttaa hyväksyntään siinä tapauksessa, että sen omat sairausriskit ovat korkeat ja etenkin jos sillä on jo valmiiksi jälkeläisiä.
• Jalostustoimikunta suhtautuu kriittisesti yhdistelmiin, joissa kerrataan paljon käytettyjä uroksia (ns. siitosmatadoreja). Siitosmatadorin löyhä määritelmä: uros, jolla on huomattava määrä toisen polven jälkeläisiä (uroksella voi olla suurikin määrä suoria ensimmäisen polven jälkeläisiä, mutta jos niistä juuri kukaan ei lisäänny, uroksen merkitys koko koirakannassa jää vähäiseksi).
• Jalostustoimikunta ei hyväksy yhdistelmiä, joissa tulee linjauksia koiriin, joiden kertaaminen olisi riskialtista jonkun tietyn sairauden kannalta.
• Jalostustoimikunta suosii ensisijaisesti vähän käytettyjä sukuja (jos yhdistelmän hyväksyntä on kiikun kaakun, uroksen harvinainen suku voi keikauttaa vaa’an hyväksynnän puolelle).
• Kahdeksan polven sukusiitosprosentti ei saa ylittää serkusparitusrajaa.

Huomioi, että jalostustoimikunta katsoo yhdistelmääsi koko koirakannan näkökulmasta, ei pelkästään juuri sinun kasvatustyösi. Vaikka omasta mielestäsi jokin paljon käytetty tai hyvin nuori uros (tai sellainen, jolla on paljon nuoria, terveystarkastamattomia jälkeläisiä) olisikin juuri se paras valinta omalle nartullesi, yhdistelmän teettäminen ei välttämättä ole järkevää laajemmin kantaa tarkasteltaessa.

Saat jalostustoimikunnan vastauksen muutaman viikon kuluessa, minkä jälkeen voit tehdä lopullisen urosvalintasi. Muista miettiä valmiiksi myös varavaihtoehto siltä varalta, että astutus ykkösvaihtoehtosi kanssa ei onnistu syystä tai toisesta. Kun otat yhteyttä urosten omistajiin, kerro nartustasi rehellisesti - myös sen vioista tai huonoista puolista. Jos nartusta ilmenee jotain negatiivista vasta jälkikäteen, uroksen omistaja voi tuntea itsensä huijatuksi. Jos hänellä taas on kaikki tärkeät faktat tiedossa jo alusta asti, päätöksen teko on helpompaa eikä jälkipyykkiä pitäisi tulla.

Pohdittavaa

Urosta valitessasi älä keskity pelkästään omaan tulevaan pentueeseesi, vaan ajattele laajemmin koko kantaa ja sitä, että kasvateillesi täytyy löytyä partnerit tulevissakin sukupolvissa. Tänään tekemäsi yhdistelmä on osa seuraavan sukupolven "jalostuskoirapalapeliä". Pentueestasi jatkojalostukseen käytettäville yksilöille ei ole enää niin helppoa löytää partnereita, jos niiden sukutaulussa esiintyy paljon jo valmiiksi runsaasti edustettuja linjoja.

Joka ikisen pentueen ei tulisi tähdätä näyttelytähteyteen, vaan välillä on tarpeellista teettää jokin yhdistelmä vaikkapa geeniensäilytysmielessä tai terveyden parantamisen puolesta, vaikka sitten joutuisikin tekemään kompromisseja ulkomuodon suhteen (ja jos tällaisista yhdistelmistä sitten sattuukin tulemaan ulkomuodoltaan erinomaisia rotunsa edustajia, niin näyttelymenestys maistuu sitäkin makeammalta! Myös niiden jalostusarvo on korkeampi kuin koiran, jolla on pilvin pimein puolisisaruksia tai muita lähisukulaisia).

Jos pidät jostain uroksesta erityisen paljon, mutta sillä on jo valmiiksi useita pentueita, käännä katseesi sen lähisukulaisiin: onko sillä vaikkapa käyttämätön pentueveli tai jälkeläinen, tai onko sen isän jälkeläismäärä maltillinen? Mitä tasaisemmin koko rodun käytetään jalostukseen, sitä laajempana geneettinen monimuotoisuus säilyy ja meillä on mahdollisuus saada terveitä, elinvoimaisia lemmikkejä vielä vuosikymmenienkin päästä. Muutamassa rodussa ollaan jo melkoisessa pulassa geenipoolin pienuuden sekä huonon terveystilanteen takia ja niitä joudutaan elvyttämään roturisteytysten avulla. Kukaan ei varmasti halua, että lappalaisrotumme joutuvat joskus samaan jamaan ja sen eteen on hyvä tehdä töitä jo nyt.

Tällä hetkellä liian pieni osa suomenlapinkoirauroksista saa jälkeläisiä. Esim. aikavälillä v. 2007-2017 jalostukseen on uroksista käytetty vain n. 12-14 % (lähde: KoiraNet > Jalostustilastot > Vuositilasto > Vuositilasto - jalostuspohja). Prosenttiosuuden tulisi olla huomattavasti suurempi. Nartuilla vastaava osuus samalla ajanjaksolla vaihtelee 22-25 % välillä.

Alla vertailun vuoksi vastaava taulukko lapinporokoirista, joissa urosten prosenttiosuudet ovat selvästi korkeammat (17-26 %).

Aloittelevasta kasvattajasta tuntuu varmasti turvallisemmalta ja helpommalta käyttää uroksia, jotka ovat "kelvanneet" muillekin ja osaavat varmasti astua, mutta on hyvä tiedostaa, että niissä vähemmän käytetyissä uroksissa ja linjoissa ei useinkaan ole mitään vikaa, niitä ei vain ole löydetty! Toinen koko suomenlapinkoirakantaa koskeva vitsaus on nuorten yksilöiden runsas jalostuskäyttö. Koko rodun yleinen terveys olisi epäilemättä paremmalla pohjalla, kun koiria ei käytettäisi laajamittaisesti kovin nuorena jalostukseen, vaan rauhassa odoteltaisiin, ovatko ne itse terveitä. Tätä epäkohtaa korjaa 1.1.2020 voimaan tullut PEVISA-sääntö, joka rajoittaa alle 5-vuotiaan uroksen jälkeläismäärän 20 yksilöön. Nuoresta koirasta on mahdoton tietää, onko se vaikkapa kolmevuotiaana allerginen tai viisivuotiaana epileptikko. Ikäviä yllätyksiä tulee tietysti vanhempienkin yksilöiden kohdalla ja jotkut perinnölliset sairaudet voivat puhjeta hyvinkin myöhäisellä iällä, mutta mitä enemmän ikää uroksella on, sitä varmemmalla pohjalla ollaan.

Käy mielessäsi läpi perustelut tulevalle yhdistelmällesi. Paitsi että tarvitset ne itsellesi, myös ainakin valveutuneimmat pennunkyselijät saattavat kysyä, miksi valitsit juuri sen uroksen nartullesi, joten asiaa on hyvä pohtia etukäteen.

Jos narttusi on saanut jollain mittapuulla onnistuneen pentueen, yhdistelmän uusiminen voi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Siinä ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa ole järkeä - jos pentueessa todellakin on useampi poikkeuksellisen hyvä yksilö, ne varmasti vievät pentueen geeniperimää eteenpäin omalta osaltaan, joskus liiallisessakin määrin (jolloin yhdistelmän uusimisesta voi olla koko rodun populaation kannalta jopa enemmän haittaa kuin hyötyä). Uusintayhdistelmät ovat siis enemmän määrän kuin laadun lisäämistä. Populaation näkökulmasta myöskään lähisukulaisia (esim. äiti ja tytär tai puolisisarukset) ei kannata astuttaa samalla uroksella tai veljeksillä. Huomioithan lisäksi, että uusintayhdistelmä on pois nartun tulevista pentueista, joita nartulla on selvästi (suomenlapinkoira)uroksia rajallisempi määrä. Jos sitten juuri siinä uusitussa yhdistelmässä tai esim. yhdistelmän isällä ilmenee jotain perinnöllistä vikaa, niin voit joutua laittamaan paljonkin jalostusmateriaalia mappi Ö:hön. Myöhemmin saatat siis katua, ettet teettänyt erisukuisia pentueita, jos uusimasi yhdistelmän linjoissa onkin paljon ongelmia.

Kasvattajan tai kasvattamisesta haaveilevan on hyvä tiedostaa, että hänellä tulee olla myös kanttia sulkea narttu pois jalostuksesta, mikäli se on itse ominaisuuksiltaan vakavasti puutteellinen (esim. luonteensa tai terveystutkimustulostensa puolesta) tai sen lähisuvussa ilmenee vakavaa perinnöllistä sairautta. Kannattaa aina olla itselleen rehellinen ja miettiä, ottaisiko itse pentua nartusta, jolla on vaikkapa ei-niin-priimat luustokuvatulokset, arka luonne tai reippaasti Addisonin tautia lähisuvussa. Jos vastaus on ei, jätä silloin narttu pennuttamatta, vaikka se kuinka kirpaisisi. Esim. sijoitukseen annettuun narttuun on saattanut helposti mennä rahaa parinkin tuhannen euron edestä (pennun arvo, terveystarkastukset, geenitestit, muutama näyttelykäynti, luonnetesti jne.), mutta rahallinen takapakki on kuitenkin pientä sen rinnalla, että nartun jälkeläisissä esiintyisi samoja vakavia ei-toivottuja piirteitä tai sairauksia.

Vaikka jokaisessa yhdistelmässä onkin aina jonkin sortin riskejä ja niitä on pakko ottaa mikäli haluaa ylipäätään kasvattaa, se ei tarkoita sitä, että suurten tietoisten riskien ottaminen olisi hyväksyttävää. Myöskään se, että "kyllä muutkin kasvattajat käyttävät tällaisia narttuja", ei ole mikään oikeutus. Pentujen teettämisen yksi motiivi saattaa olla "helppo" raha. Ennen pennuttamiseen ryhtymistä on kuitenkin hyvä tiedostaa, että jos jotain menee pieleen tai pentue on kovin pieni, saatat yhtäkkiä olla helposti nelinumeroisen summan verran tappiolla pentujen myynnin jälkeenkin. Kärjistetysti saatat siis joutua maksamaan siitä ilosta, että saat tuottaa muille ihmisille koiria!

Uroksen valinta on harvoin helppo tai nopea prosessi, mutta vaihtoehtojen miettiminen on äärimmäisen mielenkiintoista ja tärkeä osa koko hupia! Kokemuksen karttuessa valintaprosessiin tulee rutiinia, mutta valitettavasti kaikin puolin simppeliksi ja automaattiseksi se ei muutu koskaan, vaan jokaisessa yhdistelmässä riittää aina jonkunlaista puntaroitavaa ja pohdiskeltavaa.

Rotuunotettujen huomioiminen

Lapinporokoirarotuun on otettu ja rekisteröity vuosittain porokoirataustaisia koiria, samoin on hyväksytty suomenlapinkoiriin yksittäisiä koiria. Osalla näistä rotuunotetuista koirista on suvussa jo rekisterissä olevia yksilöitä (esim. toinen vanhempi on rekisterikoira ja toinen paperiton työtaustainen koira). Kennelliiton KoiraNetissä olevat tiedot rotuunotetuista koirista ja niiden sukutauluista ovat puutteellisia monilta osin. Tämä vaikeuttaa varsinkin uudempien kasvattajien jalostusvalintojen tekoa, koska tietojen hakeminen rotuunotettujen koirien mahdollisista sukulaisuussuhteista voi olla toisinaan työlästä. Tällä hetkellä rotuunotettujen taustoja voi tutkia selailemalla vanhoja Lapinkoira-lehtiä ja sieltä rotuunotettujen esittelyjä, tai selvittää sukulaisuutta hyväksyttämällä yhdistelmän jalostustoimikunnalla. Myös jalostuksen tavoiteohjelmiin on koottu tietoja mahdollisimman monesta rotuunotetusta koirasta, jotka vaikuttavat edelleen nykykannassa.

Puutteellisesti merkittyjen taustojen takia rotuunotot jonkin verran vääristävät KoiraNetin antamia sukusiitosprosentteja. Rotuunotettujen yksilöiden terveysriskit tunnetaan myös huonommin.

Pieni rotu tuo ison vastuun

Lapinporokoiralla on tutkitusti koiraroduksi hyvin monimuotoinen ja laaja geenipohja. Tämä on erikoista, koska kyse on pienestä rodusta. Vielä erikoisempaa on, että pieni rotu on suhteellisen terve! Geenipohjan säilyminen laajana ei kuitenkaan ole itsestään selvää, vaan on täysin riippuvainen kasvattajien tekemistä jalostusvalinnoista. Rodun lukumäärän kasvaminen tapahtuu joko a) lisäämällä samojen geenien määrää rodussa suosimalla tiettyjä koiria tai sukuja jalostuksessa tai b) monipuolistamalla geenipohjaa käyttämällä sukuja ja yksilöitä jalostuksessa mahdollisimman tasaisesti. Kasvattajilla on iso vastuu huolehtia rodun tulevaisuudesta ja se toteutuu parhaiten valitsemalla urokset mahdollisimman eri suvuista ja käyttämällä eri yksilöitä. Rotu ei kaipaa matadoreja!