Oletko hankkimassa lappalaiskoiraa?
Miten seikkailla tietoviidakossa pentua etsimässä?
Pennun hankinta on ajankohtaista ja ensimmäinen askel pitäisi ottaa, mutta mistä sen pennun löytää?
Tässä vaiheessa on toki varmistettu, että kaiken muun elämänmenon ohella on aikaa ja resursseja hoitaa sekä kouluttaa pentua. Lisäksi taloudellinen tilanne on sellainen, että pennun pystyy hankkimaan ja sitoutumaan sen elämänmittaiseen hoitoon.
Lisää koiran hankinnasta voi lukea täältä:
https://www.kennelliitto.fi/koiran-omistaminen/koiran-hankkiminen
Pennunostajalle saattaa olla melkoinen savotta löytää kasvattajaviidakosta itselleen sopivin kasvattaja, jolla olisi se mieluisa pentu. Tässä kohtaa on järkevää hyödyntää rotujärjestön tietotaitoa mahdollisimman paljon, sillä rotujärjestö on kerännyt jo vuosikymmeniä tietoa rodun terveydestä. Pennun hankkimisen kanssa ei tule kiirehtiä ja taustaselvittelyyn kannattaa käyttää aikaa. Onhan kyseessä hankinta, jonka kanssa on tarkoitus elää toistakymmentä vuotta. Helppo keino päästä rotujärjestöjen sivuille on mennä Koiranet-järjestelmään, mistä jokaisen rodun kohdalta löytyy linkit rotumääritelmään, rotujärjestön sivulle, jalostuksen tavoiteohjelmaan ja pentuvälitykseen. Nämä kannattaa kahlata huolella läpi.
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx?R=189
Jokainen Kennelliittoon rekisteröity pentu täyttää rodun perinnöllisiä vikoja vastustavan ohjelman, mikäli rodulla sellainen on olemassa. Pevisa-ohjelmaa kattavampi on rotukohtaiset jalostuskriteerit, minkä rodun jalostustoimikunta on työstänyt kasvattajien ohjenuoraksi. Siinä pureudutaan tarkemmin ja moninaisemmin sairauksien riskeihin, rodun geenipoolin tilanteeseen ja yksittäisten koirien jälkeläismääriin. Myöskään rodun jalostuksen tavoiteohjelmaa ei ole syytä unohtaa, se on todella kattava tietopaketti rotuun perehdyttäessä. Jalostuksen tavoiteohjelmaan on kasattu rodun tila kattavasti ja kokonaisvaltaisesti terveystilanteen lisäksi. Mitä monipuolisempana koirakanta säilyy, sitä elinvoimaisempi ja terveempi rotu on tulevaisuudessa. Olisi siis tärkeää, että yhdistelmä on jalostustoimikunnan hyväksymä. Nämä selviävät rotujärjestön pentuvälityksestä ja esimerkiksi Lappalaiskoirat ry:n pentuvälityksessä käytössä on a- ja b-lista. Näistä a-listalla oleva pentue on läpäissyt jalostustoimikunnan seulan tai se täyttää rotujärjestön hallituksen vuosittain vahvistamat jalostuskriteerit.
http://lappalaiskoirat.fi/?id=jalostus/jalostuskriteerit
Ennen kasvattajien lähestymistä kannattaa käydä katselemassa kasvattajien kotisivuja ja Kennelliiton avointa jalostustietojärjestelmää eli Koiranettiä. Koiranetistä voi hakea kasvattajittain, millaisia yhdistelmiä kukin on tehnyt. Vuotuinen pentuemäärä kertoo sen, miten aktiivista kasvatusta kasvattajalla on. Koiranetistä selviää paljon ja sen sisältöön kannattaa perehtyä huolella. Kun katselee pentueitten vanhempia, näkee montako pentuetta on vanhemmilla teetetty ja kuinka tiheästi niitä on pennutettu. Sieltä näkee myös miten monipuolisesti kasvattaja käyttää eri uroksia jalostukseen. Suomessa saa teettää nartulla maksimissaan 5 pentuetta ennen 8 vuoden ikää ja uroksella saa olla sen elinaikana korkeintaan 70 jälkeläistä. Jälkeläisnäyttö näkyy suoraan jälkeläisistä eli siitä onko niitä käytetty terveystutkimuksissa tai ovatko ne olleet esillä esimerkiksi näyttelyissä tai muissa harrastuksissa. Samalla voi myös katsoa millaisilla uroksilla narttu on astutettu aiemmin, uusintayhdistelmät eivät ole missään rodussa toivottuja.
Vanhempien terveystuloksia kannattaa myös vertailla ja miettiä. Jos nartulla on esimerkiksi C-lonkat, niin millaiset ovat sen astuneen uroksen lonkat. D-lonkkaisen nartun saa astuttaa vain A-lonkkaisella uroksella. Jalostuskriteerien mukaan myös C-lonkkaisen koiran partnerin tulisi olla A- lonkkainen. Jalostuskriteerien vastaisia yhdistelmiä lonkkien osalta ovat B-C ja C-C yhdistelmät ja hyväksyttyjä ovat siis A-A, A-B, B-B ja A-C. Mikäli vanhemmalla on "eripari" tulos (esim B/C lonkat), niin se luokitellaan huonomman mukaan. Myös lonkkaindeksit ovat nähtävissä jokaisesta koirasta ja paritettavien koirien indeksin tulisi olla yli 100. Lonkka-asteikon huonointa eli E-tuloksella kuvattua koiraa ei saa käyttää jalostukseen Kennelliiton säädösten mukaan lainkaan eikä D-lonkkaistakaan suositella käytettäväksi jalostukseen rodun jalostuskriteereiden mukaan.
Toinen huomioitava seikka ovat silmäsairaudet. PRA on varsin harvinainen siinä muodossa, että koira siihen sairastuisi sillä rodulle on kehitetty geenitestit kasvattajien avuksi kahteen eri PRA muotoon; prcd-PRA:han sekä IFT122-PRA:han. Toinen huomioitava silmäsairaus on katarakta ja sitä kannattaa seurata muutama polvi taaksepäin molempien vanhempien osalta. Kataraktan oletetaan olevan perinnöllinen, joten kannattaa olla varovainen mikäli sitä löytyy yhdistelmästä molempien vanhempien takaa.
https://www.kennelliitto.fi/perinnolliset-sairaudet-ja-koiran-hyvinvointi/yleisimmat-silmasairaudet
Dokumentoituja tutkimustuloksia ovat myös kyynärkuvaukset. Koiran painosta 2/3 on etuosan varassa, joten se joutuu jopa lonkkia kovemmalle rasitukselle. Tämän vuoksi kannattaa olla tarkkana, että vanhemmilla on puhtaat eli 0-kyynärät. Jos toisella vanhemmalla on huonompi tulos kuin 0, niin toisen osapuolen tuloksen tulisi ehdottomasti olla 0.
Polvia tutkitaan monelta rodulta ja etenkin keskikokoa pienemmillä roduilla patellat ovat se ns. heikoin rakenteellinen kohta. Myös patella luksaation osalta löytyy jalostuskriteeteistä/jalostusohjesäännöstä tieto, miten polvet eri roduissa huomioidaan jalostuksessa. Polvissa 0-tulos tarkoittaa tiivistä, tervettä polvea ja huonoin tulos on 4. Huonointa astetta ei saa käyttää jalostukseen ollenkaan.
Selkäkuvaukset yleistyvät pikkuhiljaa. Koiranetistä näkee tutkittavat osiot eli selän spondyloosi, nikamien epämuotoisuus ja välimuotoinen lanne-ristinikama. Jos selässä ei ole mitään huomauttamista, niin näiden kohdalla lukee normaali tai puhdas. Kennelliiton sivuilta löytyy ohjeistusta siihen, miten eri selän muutokset vaikuttavat koiran jalostuskäyttöön
Autoimmuunisairauksia esiintyy myöskin monessa rodussa, niin myös suomenlapinkoirissakin. Niitä ei löydä Koiranet-järjestelmästä, mutta esimerkiksi Lappalaiskoirat ry on kehittänyt oman tarkemman tietokantansa, mistä näitä voi tarkastella. Tässä kohtaa täytyy huomauttaa, ettei tuokaan järjestelmä ole täydellinen sillä valitettavasti kaikki eivät sinne ilmoita koiriensa sairauksia tai tiedot eivät ole julkisia. Mikäli kasvattajalta löytyy paljon julkisia koiria, niin kasvatustyö on avointa. Lappalaiskoirat ry on edistyksellinen terveyden tiedon kehittämisen suhteen, joten tällainen järjestelmä on aika uniikki.
http://terveys.lappalaiskoiragalleria.org/
Epilepsiaa esiintyy monessa rodussa, mutta se on varsin hatarasti dokumentoitu. Lappalaiskoirien terveystietokannasta löytyy myös nämä diagnosoinnit, mutta monen rodun kohdalla ostaja on ihan kasvattajan kertoman varassa.
Lappalaiskoirien kohdalla geenitestien joukossa esiintyy myös sairaus nimeltä degeneratiivinen myelopatia (DM) eli selkäydinrappeuma. Tähän on olemassa geenitestit ja niiden avulla kasvattajat tekevät yhdistelmiään. Tällöin terveen voi yhdistää kantajaan, sillä kyseessä on resessiivisesti periytyvä sairaus.
Toinen lappalaiskoirien tutkimuksissa vilahteleva harvinaisempi sairaus on Pompen tauti eli aineenvaihduntasairaus. Tähän on kasvattajien työtä helpottamassa myös geenitestit olemassa, jotta kahta sairasta tai kantajaa ei yhdistettäisi keskenään. Pompen tauti periytyy myös resessiivisesti, kuten dm:kin.
Koiranetistä löytyy myös sukusiitosasteet. Mitä suurempi sukusiitosaste on, sitä läheisempää sukua paritettavat vanhemmat ovat. Kennelliitto on linjannut, ettei yhdistelmän sukusiitosaste saisi nousta yli 6,25% eli serkusparituksen prosenttimäärän. Yli 10% lukemissa voivat jo sukusiitoksen haitat alkaa tulemaan näkyville.
https://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-jalostus/tietoa-jalostuksen-tueksi/sukusiitos
Kun sitten aikanaan päättää, mistä kennelistä pentua alkaa kyselemään, niin on mietittävä jo etukäteen kysymyksiä joita kasvattajalta kysyy. Niitä voisivat olla vaikkapa seuraavat:
• miksi kyseinen yhdistelmä on tehty?
• miten yhdistelmässä on huomioitu terveysriskit?
• minkä luonteisia vanhemmat ovat?
• missä olosuhteissa pennut kasvavat?
• pääseekö emoon, pentuihin ja ehkä myös isään tutustumaan
etukäteen?
• pitääkö kasvattaja tästä yhdistelmästä itse pennun?
• täyttääkö yhdistelmä rodun jalostuskriteerit?
• onko pentueella jalostustoimikunnan hyväksyntä?
Luotettava kasvattaja kertoo pentueen faktat avoimesti ja laskee tulevat pennunostajat katsomaan pentuja, emoa ja olosuhteita joissa ne kasvavat. Täytyy kuitenkin huomioida, että kovin aikaisin pentuja ei kannata mennä katsomaan, sillä alkuvaiheessa emo tarvitsee rauhaa hoitaa pentujaan ja pennuista ei näe juuri mitään vielä ennen neljää ikäviikkoa. Vastuullinen kasvattaja kertoo rehellisesti koiriensa ja yhdistelmän hyvät ja huonot puolet. Valveutunut kasvattaja on tietysti pyytänyt myös hyväksynnän jalostustoimikunnalta yhdistelmälleen ja sitä kautta halunnut selvittää siinä olevat terveysriskit.
Kannattaa myös kysyä, mitä kasvattaja harrastaa koiriensa kanssa ja montako koiraa hänellä on kotonaan. Kun pentuja menee katsomaan, niin paikan yleisilme kertoo myös paljon. Ikinä ei tule ostaa pentua säälistä, sillä "pelastamalla" yhden ruokkii kasvattajaa teettämään pentuja vain lisää.
Kun kasvattajan luo menee katsomaan koiria tai pentuja, niin huomiota on kiinnitettävä siihen miten ne reagoivat vieraisiin ihmisiin ja miten ne on hoidettu. Paneutunut kasvattaja kyselee pennunostajilta aktiivisesti kysymyksiä ja on kiinnostunut valitsemaan heille juuri sen sopivimman pennun pentueesta. Mikäli kasvattajalle ei päästetä käymään tai kasvattaja tarjoaa aktiivisesti vaihtoehtoa, että tuo pennun jonnekin muualle, niin silloin kannattaa miettiä onko taustalla syynä se, ettei kasvattajan kotiolot tai koiranpito kestä päivänvaloa. Moni epämääräisestä paikasta pennun ottanut on haksahtanut tähän ns. peräkonttipentuun huoltoaseman pihalla kun kasvattajalla on sattunut "juuri luovutuksen aikaan ajoa sinnepäin".
Sanomattakin on selvää, että pennun tulee olla Kennelliittoon rekisteröity, muuten se rinnastetaan sekarotuiseksi, eikä sen vanhemmista ja taustoista ole mitään takeita. Se voi olla vaikka lähisukulaisten jälkeläinen ja terveydeltään kävelevä aikapommi. Kannattaa pitää mielessä, että terveydeltään tutkimaton ei ole automaattisesti terve vaan se on sitä vasta sitten kun se on virallisesti eläinlääkärin toimesta todettu.
Tällä hetkellä pentukauppa käy vilkkaana ja kasvattajat saavat valtavat määrät kyselyitä, joten pentua on varauduttava jonottamaan. Mitä enemmän ostajalla on rajoittavia kriteereitä esimerkiksi sukupuolen tai värin suhteen, sitä suurempi on todennäköisyys joutua odottamaan. On kuitenkin muistettava, että hyvää kannattaa odottaa. Kasvattajaa kannattaa lähestyä sähköpostilla tai puhelimitse. Yhteisviestien lähettämistä useammalle kasvattajalle ei voi suositella, sillä tällöin pahimmassa tapauksessa ei kukaan ota vakavasti, samoin allekirjoittamattomat sähköpostit ja tekstiviestit menevät monella suoraan roskakoriin.
Sitten kun se onnellinen päivä koittaa, että prosessi on saatu loppuun ja pennun haku on käsillä niin on vielä muistettava tehdä pennusta Kennelliiton kirjallinen kauppakirja. Lisäksi vastuuntuntoinen kasvattaja antaa pennun mukaan tuttua ruokaa, eläinlääkärin todistuksen ja kirjalliset rodun hoito-ohjeet.
Tämän jälkeen myös pennun koulutukseen on muistettava panostaa, sillä se helpottaa yhteistä arkea tulevaisuudessa. Aiheesta pari vinkkiä luettavaksi: Tuire Kaimio: Pennun kasvatus ja Salme Mujunen: Pentuaapinen
Onnea pennun etsintään!
(Sivun kuvat: Taru Vallius, Satu Riihimäki)
Sivua päivitetty viimeksi 15.11.2024