Jalostustoimikunta on päättänyt löysyttää suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran degeneratiivisen myelopatian (DM) jalostuskriteeriä niin, että tästä eteenpäin ainoa vaatimus on, että sairastumisalttiin (C tai c) saa yhdistää vain genotyypiltään terveeseen (A tai a). Muilta osin DM-status (tai sen puute) ei vaikuta yhdistelmän hyväksyntään. Statukset pidetään kuitenkin edelleen näkyvillä hyväksytyissä urostiedusteluissa sekä pentuvälitykseen ilmoitettujen pentueiden vanhempien tiedoissa.

Tutkimustiedon lisäännyttyä jalostuskriteerin höllentämistä on pohdittu jo aikaisemminkin ja lopullisen sysäyksen päätökselle antoi Luonnonvarakeskuksen uuteen eläinsuojelulakiin liittyvä Koiranjalostuksen ongelmat ja valvontakriteerit -selvitys, jonka sivulla 91 sanotaan näin: "Jotkut geenit ovat osoittautuneet hankaliksi testata. Testattaessa esimerkiksi degeneratiivisen myelopatian (https://omia.org/OMIA000263/9615/) riskigeeniä, ovat koirat ja niiden vanhemmat saaneet tuloksia, jotka eivät periytymisen lainalaisuudet huomioiden ole voineet pitää paikkaansa. Turba ym. (2017) ja Santos ym. (2020) selvittivät ilmiön syitä, ja heidän tutkimustensa perusteella voidaankin todeta, ettei SOD1-geeniin liittyvä dna-testi välttämättä ole tällä hetkellä luotettava. Riskitekijöitä testattaessa on tärkeää tietää myös aiheuttaako testattava tekijä merkittävän hyvinvointiriskin vai onko yhteys hyvinvointihaittaan heikko. Riskitekijöitä ei kannata testata roduissa tai koiratyypeissä, joissa niiden ei ole todettu liittyvän merkittävään sairastumisriskiin." Lisäksi päätöstä ovat olleet tukemassa The International Partnership for Dogs (IPFD) -organisaation DogWellNet-sivustolla saatavissa olevat englanninkieliset materiaalit (ks. linkit tiedotteen lopussa).

Lappalaiskoirissa varmuudella diagnosoituja kliinisiä DM-tapauksia on vain kourallinen ja nämä koirat ovat olleet suht iäkkäitä. Emme missään tapauksessa halua vähätellä sairautta niiden yksilöiden kohdalla, jotka ovat siitä kärsineet, mutta isossa kuvassa DM:n ei voida katsoa aiheuttavan edellä kuvatun kaltaista merkittävää hyvinvointiriskiä roduissamme eikä DM-statusten tulisi ohjata jalostustyötä liikaa. Edes geneettisesti sairastumisaltis ei nykytietämyksen valossa todennäköisesti koskaan sairastu kliinisesti ja pidämmekin nyt siis ainoana kohtuullisena jalostusrajoituksena sitä, että geneettisesti sairastumisaltista ei tietoisesti käytettäisi jalostukseen testaamattoman, kantajan tai sairastumisalttiin kanssa. Lisäksi kliinisesti sairaiden yksilöiden lähisukulaisten jalostuskäytössä geneettiset statukset kannattaa huomioida erityisellä tarkkuudella, mutta kuten edellä todettiin, nämä ovat erittäin marginaalisia tapauksia. Kannustamme siis kasvattajia keskittymään jatkossa enemmän muiden sairauksien ja vikojen vastustamiseen ja jättämään DM:n taka-alalle.

Lisätietoa (linkit avautuvat uuteen ikkunaan):

• https://jukuri.luke.fi/handle/10024/553173
• https://dogwellnet.com/content/population-statistics/disease-condition-specific-articles/degenerative-myelopathy-diagnosis-and-inheritance-r769/#GENOMICS0
• https://dogwellnet.com/blogs/entry/236-correcting-the-confusion-around-degenerative-myelopathy/
• https://dogwellnet.com/blogs/entry/237-infographic-quick-facts-on-degenerative-myelopathy-and-genetic-testing/
• https://dogwellnet.com/blogs/entry/218-hgtd-this-week-brr-updates-on-sod-1-testing-for-degenerative-myelopathy-dm/