Lapinporokoiran patsas

Lapinporokoiran patsas sijaitsee Inarissa, Saamelaismuseo Siidan pihassa. Patsas paljastettiin syyskuussa 2003, ja sen lahjoittivat Siidalle Lappalaiskoirat ry ja Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubben ry. Patsaan on veistänyt Pekka Ketonen. Patsashankkeen suojelijana oli Lapin läänin maaherra Hannele Pokka.

Muut kotimaisten koirarotujen patsaat ovat: suomenpystykorva Espoossa, karjalankarhukoira Ilomantsissa, suomenajokoira Janakkalassa ja suomenlapinkoira Hetassa.

Maaherran tervehdys:

Tervehdys Rovaniemeltä!

Sitä milloin saamelaiset ja koirat löysivät toisensa, ei tiedetä. Se tapahtui varmasti hyvin kauan sitten. Koirat olivat luotettavia, pelottomia ja tarvittaessa itsenäisesti toimivia erinomaisia paimennuskoiria. Porokoiralla on ollut ja on yhä tärkeä tehtävä pohjoisen työkoirana.

Lapinporokoira on yhdistelmä saamelaiskulttuuria ja pohjoista luontoa. Yhdessä muiden lappalaiskoirien kanssa se on ainutlaatuinen ja vaalimisen arvoinen. Siksi on erinomaisen hieno asia, että lapinporokoira saa tänään oman patsaan arvoisellaan paikalla Saamelaismuseossa Siidassa.

Lapinporokoira on osa kansallisaarteitamme. Olisi hienoa, jos Siidaan voitaisiin kerätä myös lapinkoirien kehitykseen liittyvää kulttuurihistoriallisesti arvokasta perimätietoa. Vaikka tämä perinne juontuu satojen vuosien päähän, sitä ei ole juurikaan tallennettu eikä tieteellisesti tutkittu

Paljon onnea juhlapäivänä koko juhlakansalle ja onnea lapinporokoiralle, poromiehen uskolliselle työkumppanille.

Hannele Pokka

Suomenlapinkoiran patsas

Suomenlapinkoiran patsas sijaitsee Enontekiön Hetassa, Tunturi-Lapin luonto- ja kulttuurikeskuksen pihassa. Patsas paljastettiin kesäkuussa 2007, ja sen lahjoittivat Tunturi-Lapin luonto- ja kulttuurikeskukselle Lappalaiskoirat ry ja Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubben ry. Patsaan on veistänyt Pekka Ketonen. Patsashankkeen suojelijana oli Lapin läänin maaherra Hannele Pokka.

Muut kotimaisten koirarotujen patsaat ovat: suomenpystykorva Espoossa, karjalankarhukoira Ilomantsissa, suomenajokoira Janakkalassa ja lapinporokoira Inarissa Siida-museon pihassa.

Maaherran tervehdys:

Isovanhemmillani oli lapinkoira nimeltään Bingo. Nuorempana se jaksoi juosta kilometrikaupalla perässäni, kun oli hiihtämässä. Vanhempana se seurasi vain pihatien suulle ja palasi talon portaille odottamaan, kunnes palasin hiihtoretkeltäni. Bingo oli hyväluontoinen koira, joka riemukkaasti haukkuen tervehti kaikki vieraat.

Mieleenpainuva lapinkoiratuttavuus oli myös kirjailija Oiva Arvolan Pörrö. Pörrö vahti Arvolan johtaman Kampsuherran Valtakunnan pihapiirin rajoja Ounasjokivarressa Nivankylässä. Valtakunnan ulkoministerin ominaisuudessa se haukkui kaikki valtakuntaan tulleet vieraat.

Suomen Kennelliiton ja Lappalaiskoirayhdistyksen ansiosta saamme viettää tänään täällä Enontekiön Hetassa juhlahetken. Järjestöt ovat tehneet yhteisvoimin työtä suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran tunnetuksi tekemiseksi. Nyt suomenlapinkoira saa oman patsaan tänne saamelaiskulttuurin sydänmaille. Tässä tunturimaisemassa lapinkoira on vuosisadat ollut poromiehen korvaamaton apulainen poronhoitotöissä. Se on ollut aina luotettava, peloton ja osannut tarpeen tullut toimia itsenäisesti. Hyvä koira on edelleen tärkeä apu poronhoidossa.

Raskas työ karuissa oloissa on muokannut lappalaiskoirista terveitä, vaatimattomia ja vähään tyytyväisiä. Ne tekevät kaikkensa isäntänsä eteen. Samat ominaisuudet ovat tehneet lappalaiskoirista suosittuja perhekoiria.

Tänään julkistettava patsas on hieno kunnianosoitus sitkeälle ja uskolliselle koiralle, jonka panos Lapin kehittämistyössä ei ole vähäinen. Työesteiden vuoksi en valitettavasti päässyt juhlaanne, mutta lähetän lämpimät terveiseni ja onnitteluni patsashankkeen toteuttamisesta.

Hannele Pokka